*

Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Pakotettu talouskasvu

Eräs velkapohjaisen rahajärjestelmän suuria ongelmia on sen tuoma loputtoman talouskasvun vaatimus. Michael Rowbotham kirjoittaa tästä ongelmasta ja hän näkee velkapohjaisen rahajärjestelmän tuomaan pakotettuun talouskasvuun sisältyvän kolme rakenteellista ongelmaa. Ensinnäkin se saa aikaan kaikkien kilpailun kaikkia vastaan rahoista, jotka eivät voi koskaan riittää kaikille. Toisekseen ostovoima velkapohjaisessa rahajärjestelmässä on aina riittämätön. Kolmannekseen lähes kaikki ovat riippuvaisia palkkatyöstä saadakseen toimeentulon.

 

Kilpailu rahasta johtuu yksinkertaisesti siitä, että raha luodaan pankeissa velkana ja kun kaikki raha on luotu näin ja kaikki se pitäisi maksaa korkoineen takaisin, on velkaa aina enemmän kuin on rahaa. Rowbotham ottaa esimerkiksi lukuja 90-luvun lopun Iso-Britanniasta, jossa rahaa oli olemassa 680 miljardia puntaa kun samaan aikaan pelkästään yksityissektorilla oli velkaa 780 miljardia puntaa, eli sillä hetkellä maasta ”puuttui” 100 miljardia puntaa. Mikäli kaikki maan rahat käytettäisiin yksityisen velan maksuun, jäätäisiin vielä silti 100 miljardia velkaa (tänä päivänä valtavan paljon enemmän). Samalla maan talous pysähtyisi täysin, koska ilman velkaa ei olisi enää rahaa, joten kukaan ei tietenkään koskaan yritä kerralla maksaa kaikkia velkoja, vaan niitä maksetaan pois pienissä erissä lukemattomia kertoja joka päivä ja samaan aikaan muut ihmiset, yritykset tai valtio ottavat lisää velkaa uusien tilalle ja näitä uusia lainoja otetaan aina enemmän kuin mitä vanhoja velkoja oli, joten rahan kokonaismäärä kasvaa koko ajan ja sen myötä myös velan määrä.

 

Samaan aikaan niin ihmiset, yritykset kuin valtiot yrittävät välttää velkaan joutumista ja maksaa entisiä velkojaan pois. Työntekijä haluaisi tehdä ostokset palkasta jääneillä säästöillään, yritykset haluaisivat tehdä uudet investoinnit voitoillaan ja valtiot haluaisivat pitää budjetin tasapainossa(???) ja ne kaikki yrittävät kerätä itselleen tarpeeksi olemassa olevaa rahaa markkinoilta, jotta niiden ei tarvitsisi itse tulla velalliseksi, mutta jostain syystä tämä ei näytä onnistuvan ja velan osuus onkin ollut tasaisessa kasvussa jo vuosikymmeniä niin kotitalousten, yritysten kuin valtioiden taseissa. Tietty joku yksittäinen ihminen, yritys tai valtio voi hyvinkin vapautua velasta ja tulla vaikka kuinka rikkaaksi, mutta tämä tapahtuu aina jonkun toisen kustannuksella. Aina kun joku onnistuu haalimaan itselleen rahaa, hän pitää itsellään rahaa, jonka joku jossain tarvitsisi velkansa maksamiseen ja rahan puute tulee entistä pahemmaksi ja tämän seurauksena koko ajan ympäri maata ihmiset päätyvät kuluttamaan luottokortilla, yritykset tekemään investointinsa pankkilainalla ja valtion budjetit päätyvät aina miinukselle. Tämä ei johdu huonosta tuurista, vaan siitä, että rahaa on yksinkertaisesti aina olemassa liian vähän ja ainoa keino saada sitä lisää on mennä syvemmin velkoihin, jolloin taas saa entistä enemmän korkoa maksettavakseen. Rahaa on aina liian vähän, eivätkä ihmiset ja yritykset voi muuta kuin yrittää kerätä itselleen mahdollisimman paljon, jotteivat itse joutuisi velkaan, mutta tässä onnistuessaan ne saavat aikaan, että jonkun muun velka jää maksamatta tai että joku muu joutuu syvempään velkaan. Tämä on se kaiken alla oleva rakenne markkinoilla tomittaessa, joten onko mikään ihme, että markkinatalous muistuttaa jatkuvasti enemmän ja enemmän sodankäyntiä kaikkia muita markkinoiden toimijoita vastaan? Rowbotham sanoo, että tämä on taistelu, jossa ”kukaan ei enää ymmärrä mitä he ovat tekemässä tai miksi he sitä tekevät”, taistelu, jossa ei ole muuta päämäärää kuin rahan haaliminen.

 

Tämän taistelun tekee entistä ankarammaksi velkarahan heikko ostovoima. Rahan tarkoitus, sen perimmäinen funktio on mahdollistaa markkinoilla tapahtuva vaihto, mutta nykyinen velkaraha soveltuu tähän tarkoitukseen huonosti, sillä siihen kohdistuu aina ”kaksoisvaatimus”, jossa sitä tarvitaan yhtä aikaa tavaroiden ja palveluiden ostamiseen, palkkojen maksamiseen ja talouden pyörittämiseen noin ylipäätään, mutta samaan aikaan rahaa tarvitaan aina myös velkojen maksuun. Rahaa vedetään aina kahteen suuntaan yhtä aikaa; sillä pitäisi tehdä ostoja reaalitaloudessa, mutta se pitäisi myös aina toimittaa takaisin pankkiin korkoineen. Eräs rahareformisti vertasi tätä kerran autolla ajamiseen niin, että pitää yhtä aikaa kaasua ja jarrua pohjassa.

 

Kapitalismissa yritysten funktio on ensinnäkin tuottaa tavaroita ja palveluita, mutta myös maksaa palkkoja, joilla nämä tuotteet ja palvelut voidaan sitten ostaa. Ihannetapauksessa tuotetut tuotteet ja palvelut olisivat samanarvoisia kuin niiden tuottamisesta maksetut palkat, jolloin kuluttajilla olisi aina riittävä määrä rahaa markkinoilla olevien tuotteiden ja palveluiden ostamiseen. Velkapohjaisessa rahajärjestelmässä tämä järjestely ei kuitenkaan voi toimia niin kuin sen kuuluisi. Melkein kaikki yritykset nykyisin ovat velassa ja niiden pitää aina käyttää osa rahoistaan velanhoitokuluihin. Ainoa keino saada tähän tarvittava raha on myydä yrityksen tuotteita ja palveluita, joista täytyy nyt tehdä kalliimpia kuin mitä ne olisivat ilman velkaa; sillä velan ja sen koron hinta on pakko saada jostain, eikä yrityksellä ole muita tulonlähteitä kuin tuotteidensa ja palveluidensa myyminen. Yritykset siis nostavat hintojaan, josta on systeemin tasolla sellainen katastrofaalinen seuraus, että yritysten maksamat palkat eivät voi koskaan riittää niiden tuottamien tuotteiden ja palveluiden ostamiseen. Mene mihin tahansa kauppaan, niin näet siellä valtavat vuoret tavaraa, jota ihmisillä ei ole varaa ostaa.

 

Yritysten velka on kansantaloudella katastrofi, sillä sen vuoksi tuotteiden hinnat ovat aina korkeammat kuin palkat niiden ostamiseen. Mutta tämä on vain puolet koko katastrofista, sillä velasta kärsii yrityksen lisäksi myös kuluttaja ja hän joutuu käyttämään koko ajan osan palkastaan – joka oli liian pieni ja ennestään – maksaakseen pois omaa velkaansa ja sen korkoa, mikä vähentää kansantalouden ostovoimaa entisestään. Pirullinen kehä onkin näin valmis. Kuluttajilla ei ole tarpeeksi varaa ostaa tuotteita, yrityksillä ei ole tarpeeksi varaa tehdä uusia investointeja, ja ainoaksi vaihtoehdoksi molemmille jääkin ottaa lisää velkaa, mikä taas pahentaa ongelmaa entisestään. Rowbotham esittää tilastollisia lukuja tästä kehityksestä Iso-Britanniasta: Osuus, jonka yritykset käyttivät voitoistaan velanhoitoon, oli vuonna 1963 7 %, 1975 19 %, 1980 25 % ja vuonna 1990 jo 28 %, eli osuus on ollut jatkuvassa kasvussa ja on tänä päivänä huomattavasti enemmän kuin 28 %. Kuluttajista Rowbotham laskee, että pelkästään asuntolainojen ja luottokorttimaksujen hoito vie 30 % kaikista heidän tuloistaan. Joten tuotteiden ja palveluiden hinnat ovat 28 % prosenttia korkeammat kuin mitä niiden kuuluisi olla kestavällä pohjalla olevassa taloudessa ja kuluttajilla on vielä samaan aikaan käytettävissä 30 % vähemmän rahaa kuin mitä he tarvitsisivat, jotta he voisivat ostaa tuotteet edes 28 % prosentin alennuksella. Tilanne on hälyttävä ja pahenee koko ajan.

 

Mutta ongelmat eivät suinkaan lopu tähän. Nykyisessä palkkatyökulttuurissa on ongelmana teknologian ja automaation tuoma rakenteellinen työttömyys, eli olemme tilanteessa, jossa kaikki ovat riippuvaisia palkasta, mutta kaikille ei riitä työtä, josta palkkaa voisi ansaita. Työttömiä ei voi jättää nääntymään nälkään, joten valtio verottaa työtä tekevien palkkoja sen verran, että voi turvata työttömille minimitoimeentulon, mikä taas heikentää työssäkäyvien ostovoimaa entisestään ja saattaa kansantalouden entistä suurempaan piinaan. Automaatio myös itsessään heikentää ostovoimaa, sillä robotit eivät kuluta kuin virtaa ja varaosia.

 

Työttömyys voisi olla positiivinenkin asia, sen voisi nähdä vapautena työn ikeestä, mahdollisuutena toteuttaa itseään ja luovia kykyjään, oppia uusia asioita tai mahdollisuutena omistautua läheisilleen, mutta tällaiset näkemykset eivät kuulu nykyiseen talousmalliin, jossa työttömät nähdään sosiaalisena ongelmana, joka kaipaa ratkaisua. Työttömyys länsimaissa lisääntyy, mutta samaan aikaan työtätekevien työtaakka lisääntyy jatkuvasti, eli toiset joutuvat tekemään liikaa samaan aikaan kun toisille ei ole mitään tekemistä. Eikö olisi järkevää jakaa työn taakkaa useampien ihmisten kesken, niin että työttömät saisivat työtä ja työssä rasittuneet lepoa? – Ehkäpä, mutta se on yksinkertaisesti mahdotonta, sillä ensinnäkin kansantaloudet ovat pahasti miinuksella ja budjettien vajeet senkun paisuvat. Kansan on pakko tuottaa enemmän ja enemmän, tehdä enemmän työtä, tuottaa enemmän tavaroita vientiin. Toisekseen työntekijän oma talous on pahasti miinuksella, hänellä on vielä 25 vuotta jäljellä asuntolainassaan, hänen palkkansa ei nykyiselläänkään riitä markkinoilla olevien tuotteiden ostamiseen ja verottaja vie ison siivun hänen palkastaan, joten vaikka hän kuinka haluaisi olla solidaarinen työtöntä kohtaan ja vaikka hän haluaisi levätä välillä, hänellä ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä vähemmän työtä.

 

Valtioilla on suuria vaikeuksia kerätä tarvittavat rahat velkapohjaisessa talousjärjestelmässä. Työttömistä tulisi huolehtia, mutta mistä rahat tähän? Yritysten verotus johtaa vain korkeampiin hintoihin, palkkatyön verotus johtaa heikentyneeseen ostovoimaan, konkursseihin ja työttömyyden lisääntymiseen. Ainoa keino on ottaa niin vähän kuin mahdollista ja maksaa työttömille niin vähän kuin mahdollista. Näin työttömyys, joka voisi olla siunaus, muuttuu kurjuudeksi, jossa ihmisellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin yrittää selvitä viikosta toiseen toimettomana, köyhänä, epätoivosena ja yhteiskunnan kelvottomaksi leimaamana. Kuitenkaan hänen kohtalonsa ei johdu yleensä hänen omista puutteistaan, vaan meidän velkapohjaisesta rahajärjestelmästä, joka tuottaa jatkuvasti keinotekoista puutetta ja köyhyyttä ja jonka vaikutuksia kukaan meistä ei voi paeta.

 

Lähteenä: Michael Rowbotham: Grip of Death – A study of modern money, debt slavery and destructive economics

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Vieras (nimimerkki)

Olipas kerrankin selväkielinen ja ymmärrettävä kirjoitus nykyajan Sammon, ikuisen talouskasvun todellisuudesta.

Risto Pietilä (nimimerkki)

Tosi ymmärrettävä teksti, toi minullekin uusia näkemyksiä.

Niille, joilla on kyky ansaita rahaa ja vaurastua näissä oloissa: älkää vaipuko potemaan huonoa omatuntoa, vaikka riistättekin joltain toiselta mahdollisuuden lyhentää velkaansa. Oman osallistumisensa nykyiseen järjestelmään voi minimoida omistamalla kulloinkin minimimäärän rahaa. Jos käyttää sellaista tiliä, jonka saldo on muussa kuin "velkarahassa", ei oma elämä lisää koko talouden kannalta tarkasteltuna yhtään tarvetta luoda lisää rahaa.

Jos kaikki tekisivät yllä mainituin tavoin, velkarahajärjestelmä kuolisi. Kaikki tuotteliaat ihmiset maksaisivat omat velkansa pois ja "myisivät" pois kaikki pankkitilinsä. Tämän prosessin aikana rahan arvo laskisi, koska kokonaisuutena tuottavalla kansanosalla on enemmän rahaa kuin velkaa pankissa. Kun jäljelle jäävistä aina kuiville päässeet maksavat velkansa pois eivätkä myös pidä itsellään rahaa, pienentyy velkarahatalouteen kuuluvien joukko lopulta niihin, joilla ei rahaa edes ole vaan pelkkää velkaa. Tässä vaiheessa tajutaan, että keisarilla ei ole vaatteita ja näille raukoille on pakko antaa velat anteeksi. Kieltäytymällä rahasta ihmiset tekevät veloissaan oleville mahdollisuuden päästä irti velasta.

Miten ihminen voi elää ilman rahaa? Konsti on elää siten, että ei pidä mitään saldoa euroissa, dollareissa tai muussakaan velkarahassa. Saldo ei saa olla positiivinen eikä negatiivinen. Varallisuutta saa ja pitää toki omistaa - ja se karttuukin sitä nopeammin mitä vähemmän velkarahaa suostuu tilillään pitämään - mutta se on oltava muussa valuutassa. Tällaista ei aikaisemmin ole ollut, ja olen viimeiset 5 vuotta pyrkinyt tuomaan tällaisen vaihtoehdon markkinoille. Se alkaa 1.11. nimellä Silverbank. Jos mainos poistetaan niin säästäkää muu kirjoitus :)

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Silverbank...hhmmm... me talousdemokraatithan ollaan tunnetusti tosi suuria jalometallien ystäviä, heh heh.

Mutta ei sillä, etteikö hopea ja kulta olisi hyviä sijoituksia sen varalta, mitä on tulossa. Nykyisille fiat-rahoille tulee pian käymään tosi huonosti länsimaissa ja siinä vaiheessa jalometallien omistajat tulevat pärjäämään paremmin kuin muut. Me ei vaan uskota, että niistä pystyisi tekemään toimivaa rahajärjestelmää enää meidän aikanamme, eikä me todellakaan uskota mihinkään kultakuntaan palaamiseen ratkaisuna nykyiseen kriisiin. Kultakannastahan tämä koko nykyinen "fractional reserve" pankkitoiminta syntyi ja vuosisatojen ajan pankkiirien juonena oli aina pakottaa maat ottamaan kultakanta käyttöön, koska he sattuivat omistamaan kaiken maailman kullan ja saattoivat siten hallita kaikkia kultakantaan sidottuja valuuttoja. Pari voitettua maailmansotaa myöhemmin tämä anglo-amerikkalainen pankkikartelli ei ole tarvinnut enää edes sitä kultaa maiden velkaannuttamiseksi.

Tosi harmi kyllä, että Suomessakin rahareformikeskustelu on mennyt sellaiseksi asemasodaksi erilaisten jalometalli/hyödykerahojen kannattajien ja talousdemokratian kannattajien välillä, kun kerta nämä kaksi tosi pientä ihmisryhmää tuntuvat olevan ainoat, jotka ymmärtävät, mikä ongelma nykyisessä rahassa piilee. Olisi hyvä jos voisi tehdä yhteistyötä, eikä kinastella keskenään, mutta ehkäpä tässä on vain kaksi liian erilaista filosofiaa näiden kahden eri rahareformiliikkeen taustalla.

Vieras (nimimerkki)

Itse en valitettavasti kokenut tätä kirjoitusta ollenkaan selkeänä. Kieli saattaa ehkä olla selkeää, mutta ajatukset eivät vaikuta selkeiltä, anteeksi vain. Nostan esille nyt vain yhden asian, ja toivoisin tähän ytimekästä vastausta: kirjoituksesta tulee sellainen vaikutelma, kuin kirjoittaja olisi ottanut lainkaan huomioon sitä, että joka kerta kun joku maksaa korkoja, koronsaajan ostovoima kasvaa saman verran kuin koronmaksajan ostovoima pienenee.

Korko ei siis siirry talouden kiertokulusta pois. Kun yritys maksaa lainansa korkoa, tämä on rahoittajalle tuloa samalla tavalla kuin osingot ovat yrityksen omistajan tuloa ja palkat työntekijöiden tuloa.

Myöskään keskuspankin setelikannalleen saama tuotto ei katoa taloudesta, sillä keskuspankki käyttää tätä rahaa esim. työntekijöidensä palkkojen maksamiseen ja tarvitsemiensa ulkopuolisten palveluiden maksamiseen.

Jotenkin tuota kirjoitusta lukiessa tuntui siltä, kuin nämä mainitsemani virrat talouden kiertokulussa olisi jätetty huomiotta. Miten on?

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Olen tässä kirjoituksessa tehnyt mukaeltua tiivistelmää Rowbothamin kirjan yhdestä luvusta ja pysynyt aika uskollisena alkuperäistekstille. Tämä kritiikki minkä esität on mielestäni paras kritiikki, jonka Rowbothamin väitteitä vastaan voi esittää; hän todellakin jättää rahan kierron pankeista takaisin talouteen ihan liian vähälle huomiolle. Mutta sittenkin, kaikki todistusaineisto puhuisi sen puolesta, ettei tällaista kiertoa tapahdu riittävässä määrin nykyisin. Itse sanoisin, että suurin syy tähän on tämä globaali rahan virtuaalimaailma kaikkine eksoottisine finanssituotteineen, jossa pyörii ihan järjettömän paljon enemmän rahaa kuin siinä oikeasti olemassa olevassa taloudessa. Kun rahan omistajat laittavat rahan tällaisiin kohteisiin, tämä raha ei ole enää tienattavissa oikean talouden piirissä. Ja lisäksi pankkien reservit, monenlaiset säästöt ja talletukset eivät oikeastaan ole rahaa kierrossa, vaan rahaa pois kierrosta, ja tällaisiin paikkoihin rahalla on tapana päätyä elämänsä ehtoolla.

Ja sitten jos voidaan hetkeksi vielä viedä pohdintaa vähän eri tasolle, niin täytyy ottaa huomioon, että koko globaali rahajärjestelmä nykyisellaan on valtava pyramidimainen valtarakennelma, jonka huipulla on hyvin pieni joukko ihmisiä, eikä todellakaan ne ihmiset, keitä me äänestetään. Näiden piirien päätöksistä riippuu, kiertääkö raha riittävässä määrin takaisin talouteen, jotteivat velat kasva liian suuriksi ja mikäli rahanvallan huipulla harrastettaisiin jonkinlaista strategista ajattelua, niin olisi mahdollista luoda olosuhteet, jossa velka pakostikin kasvaisi ja mahdollistaa haluttujen resurssien haltuunotto ja monenlainen muiden toimijoiden hallinta velan avulla. Tällaisesta mahdollisuudesta suosittelen katsomaan Damon Vrabelin näkemyksiä aiheesta -erityisesti Renaissance 2.0 esitystä - hänen Youtubekanavaltaan:
http://www.youtube.com/user/councilonsper

Ja sitten muistuttaisin vielä, että toteutuessaankin tällainen koronkierto on aika todella massiivista varallisuuden siirtoa köyhiltä rikkaille. Esim. Margrit Kennedy on tutkinut asiaa, ja todennut, että kaikesta koronkiskonnasta hyötyy vain rikkain 10% väestöstä, siinä missä köyhin 80% köyhtyy korkomaksujen vuoksi. Kun ottaa huomioon, että ihan kaikki raha on velkaa, josta maksetaan korkoa koko ajan, alkaa ymmärtää, mistä tämä koko ajan jatkuva eriarvoisuuden lisääntyminen voisi johtua. Tästä voi katsoa 10 min videon, jossa Kennedy kertoo tutkimuksistaan:
http://www.youtube.com/watch?v=QuBy3BzCXwg

Vieras (nimimerkki)

Siis mikä globaali rahajärjestelmä? Mistä ihmeestä sinä oikein puhut? Sanot että on olemassa tällainen järjestelmä ja että se on pyramidimainen. Vaikka olen opiskellut yliopistossa taloustiedettä ja rahoitusta, en tiedä yhtään mistä sinä oikein höpäjät. Niitä YouTube-videoitasi en ole katsonut - niissäkö nämä salaisuudet paljastetaan?

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Yliopistoistoissa ei todellakaan opeteta rahan saloja, koska muutenhan ihmiset pian tajuavaisivat, ettei tässä systeemissä ole mitään järkeä.

Vieras (nimimerkki)
Vieras (nimimerkki)

Jäin vielä odottamaan vastausta siihen, mikä on se pyramidimainen kansainvälinen rahajärjestelmä, josta puhut?

Ihan lyhyt vastaus riittää. Tietysti jos asia on monimutkainen, niin pitkä vastaus lienee paikallaan - olennaista on, että vastaus on selkeä, ja ettei tarvitse ylläpitää keinotekoista salamyhkäisyyden ilmapiiriä. Tuskin se sentään mikään salainen rahajärjestelmä on, vai?

(Ainakin aikaisemmassa viestissäsi tapa, jolla mainitsit ko. järjestelmän, tuntui olettavan minun jo ennestään tietävän, mistä järjestelmästä on kyse.)

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

No siis tämä mikä meillä on melkein joka maassa, missä pankeilla on rahan luomisen monopoli ja missä kaikki ovat valtioita myöten velassa näille pankeille. Kannattaa katsoa noita Vrabelin videoita ja tutustua muutenkin rahan historiaan, katsoa vaikka Secret of Oz tai Money Masters Youtubesta.
http://www.youtube.com/watch?v=U71-KsDArFM

Ja kannattaa pitää mieli avoimena ja harkita sellaista mahdollisuutta, että maailma ei oikeasti olekaan ihan sellainen kuin mitä on kuvitellut.

Risto Pietilä (nimimerkki)

Talousdemokratialla ja libertarismilla on suuri periaate-ero: talousdemokratia on kollektivistinen ja libertarismi individualistinen järjestelmä. Pelkkä se, että kummankaan mielestä ei ole järkevää antaa pankkiirien jatkaa maailman ja ihmiskunnan raiskaamista ei ole riittävä yhdistävä tekijä ;)

Minä, niin kuin ymmärtääkseni muutkin libertaarit, ei usko, että talousdemokratia voisi säilyä korruptioitumattomana pitkääkään aikaa. Aina, kun yksiltä otetaan, jotta voitaisiin jakaa toisille, kutsutaan kaikenlaisia loisia aterialle.

Jalometalliperustainen raha ei mitenkään kuulu libertaarien periaatteisiin. Käytännössä vain jalometalleilla on ne koulussakin opetetut rahan ominaisuudet, ja tämän johdosta niistä muodostuu rahaa ilman pakkoa. Libertaarit tietävät tämän ja useimmat hyväksyvät sen.

** Mutta pointtini tällä kertaa ei ollut mikään yllämainituista! **

Vaan se, että tälläkin hetkellä on mahdollisuus elää osallistumatta velkarahasysteemiin. Pitämällä rahansa hopeatilillä voi ilman kustannuksia ottaa elämiseen aina sen verran kun tarvitsee - vaikka viikottain - ja laittaa kaikki tulonsa sinne sitä mukaa kun niitä tulee. Näin ei rasita niiden velkataakkaa, jotka ovat veloissa, eikä aseta itseään inflaation syötäväksi.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Siitä olen teidän kanssa ihan samaa mieltä, ettei yhdenlaisen rahan monopolin korvaaminen toisella olisi varmaankaan pidemmän päälle paras mahdollinen rahareformi. Itse pitäisin parhaana ratkaisuna kahden tai useamman rinnakkaisen rahan systeemiä, vaikka niin valtio loisi pysyvän velattoman rahakannan, ja sen lisäksi olisi vaikka kaikenlaisia yksitysiä mutual credit-clearing ja barter exchance tyyppisiä järjestelmiä, jossa rahaa luotaisiin pitämällä kirjaa vaihdetuista arvoista pankkisysteemin ulkopuolella. Tai miksei vaikka S-ryhmä voisi antaa lupauksia yhtiönsä tuottamista tuotteista ja palveluista tulevaisuudessa ja laskea liikkeelle tällaista yksityistä rahaa, jos se ihmisiä miellyttäisi. Mitään näistä ei olisi laillinen pakko hyväksyä, mutta jos ne toimisi, niin ihmiset haluaisi käyttää niitä. Nämä kaikki tällaiset vaihtoehtorahat on talousdemokratian kannattamia ideoita, sillä ei meidän aatteessa ole kyse valtion monopolin luomisesta, vaan rahan vapauttamisesta, sen vallan hajauttamisesta ja nykyisen monopolin murtamisesta.

Vieras (nimimerkki)

Katsoin puoli tuntia siitä Secret of Ozista. Ohjelmassa oli sama ongelma kuin sinun jutuissasi - se oli suunnattu ihmisille, joilla ei ole mitään taustatietoja talousjärjestelmästä. Kun ohjelman juontaja puhuu ikään kuin hän puhuisi lapsille, ja aina välillä esittää erittäin jyrkkiä väitteitä niitä kuitenkaan perustelematta, niin siitä seuraa aika paha uskottavuusongelma niiden itseni kaltaisten katsojien silmissä, joilla on ennestään laajahkot taustatiedot sekä rahan historiasta, että nykyaikaisesta maksuvälinejärjestelmästä, että makrotalousteoriasta, joka tutkii kytköksiä rahan määrän säätelyn ja reaalitalouden suhdanteiden välillä; ja joihin on vieläpä koulutuksen myötä istutettu sellainen ajatus, että sen, joka esittää voimakkaita väitteitä, tulisi turhia viivyttelemättä myös esittää väitteidensä tueksi erittäin selkeät ja riittävän yksityiskohtaiset perustelut.

Kun mainitsin oman koulutustaustani, en pyri sillä kohottamaan itseäni ylempään asemaan; halusin vain kiinnittää huomiosi siihen, että jos haluat saada sellaisia ihmisiä asiastasi vakuuttuneeksi, joilla on näistä asioista jotain aiemmin muodostettuja käsityksiä, sinun on tehtävä jotain uskottavuusongelmalle, josta kärsit. Tuskinpa kaikki kuulijasi hyväksyvät sitä mukisematta, jos vain sanot että "unohtakaapa heti ensi alkuun kaikki mitä teille on yliopistossa syötetty."

Jos sallit minun olla utelias, tahtoisin tiedustella, ymmärsinkö oikein, että sinun oman mielesi vastaanottokykyä ei näitä aiheita koskeva yliopisto-opetus ole päässyt pilaamaan?

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Kun opiskelit niitä kytköksiä rahan määrän säätelyn ja reaalitalouden suhdanteiden välillä, niin opetettiinko siellä pelkkää teoriaa ja sanottiin, että näin se menee vai katsottiinko siellä mitä maailmassa oikeasti tapahtuu? Esim. tällainen proffa kuin Steve Keen on tehnyt juuri niin. Hän on piirtänyt paljon graafeja blogiinsa, joista näkyy hyvin selvästi uuden pankkiluoton, työllisyyden ja BKT:n kasvun välinen yhteys.

http://www.debtdeflation.com/blogs/2010/09/20/dele...

Erityisesti pyytäisin katsomaan kahta kuvaa esityksen loppupuolella, "Acceleration of private debt & change in employment" ja "Credit impulse leads change in employment" Keen kirjoittaa selitykseksi:

"Furthermore, debt is the leading factor is this process. Though the correlation between changes in real GDP and changes in employment are higher than those for the acceleration in debt and changes in employment, the “credit impulse” leads changes in employment while GDP slightly lags changes in employment: credit, which is ignored by conventional “neoclassical” economics, is in the driving seat."

Toinen proffa Richard Werner on päätynyt hyvin samanlaisiin lopputuloksiin rahan määrän vaikutuksesta talouteen. Jos jaksaa vähän aikaa keskittyä, niin tästä voi katsoa hänen haastattelunsa aiheesta Bloombergille: http://www.youtube.com/watch?v=qfX_rNOeTXw

Nämä empiiristen tutkimusten tulokset ovat käsittääkseni aika eriaisia kuin mitä makrotalousteoriat väittävät, ja teorioiden, jotka eivät pidä yhtä todellisuuden kanssa, ei pitäisi tieteessä olla minkään arvoisia.

Mielestäni taloustiede perustuu monilta osin hyvin kyseenalaisille oletuksille. Mitä rahaan tulee, se mielestäni kätkee todella paljon enemmän kuin mitä se paljastaa ja kun se yhä kieltäytyy näkemästä mitään ongelmaa siinä kohtaa, että rahan luominen on pankkien monopoli, niin mielestäni koko tieteenala pitäisi kyseenalaistaa. Vähiten valmiita tähän tietty ovat ne ihmiset, joille näiden asioiden opiskelu on tuonut hyvän aseman tässä systeemissä, he ovat luonnollisestikin vähiten halukkaita sitä kyseenalaistamaan. Itse teen parhaillani graduani juuri tästä aiheesta, mutta mielestäni ihmisen ei todellakaan tarvitse käydä yliopistoa pystyäkseen miettimään, kenelle rahan luomisen oikeuden tulisi kuulua.

Risto Pietilä (nimimerkki)

Minä taas itseoppineena yrittäjänä pääsen harvoin kehumaan oppiarvoillani. Sen vuoksi on ihan pakko mainita, että pääaineeni (tutalla) tosiaan on kansantaloustiede, ja sivuaineesta poiketen se on jopa loppuun suoritettu ;)

Ei sillä, että se paljon valaisisi jos meinaa asiasta ymmärtää... Olen Villen kanssa samalla kannalla siitä, että alan koulutuksesta on ensisijassa haittaa. Seuraava taloustieteen professori ja ekonomisti on hyvää seuraa jos sietää eksentristä ulosantia, mutta ei "salaliitto"-teorioita:

www.professorfekete.com

Vieras (nimimerkki)

Jos haluat tietää, mikä osuus empirialla on yliopisto-opetuksessa, voit helposti päästä tästä perille katsomalla tutkintovaatimuksissa mainittuja oppikirjoja. Jos erityisesti makroteoria kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan vaikkapa syventävien opintojen kurssikirjaa "Introducing Advanced Macroeconomics", tekijät Sørensen & Whitta-Jacobsen. Kirjan selaileminen varmaan antaa oikean kuvan modernin talouteoretisoinnin luonteesta - empiiriset havainnot pyritään yhdistämään koherenttiin teoriaan.

Luin kirjoituksen "Deleveraging with a twist", mutta en ymmärrä miksi se on mielestäsi ristiriidassa valtavirran taloustieteen kanssa. Ei kuulosta minun korvaani lainkaan yllättävältä, että buumia edeltää luotonannon kasvu ja taantumaa luotonannon supistuminen. Se, miten kausaaliyhteydet menevät, on sitten asia erikseen: sitä ei voi luotettavasti päätellä pelkistä käppyröistä.

Haluaisin tietää, mitkä ovat mielestäsi niitä "kyseenalaisia oletuksia", joille taloustiede mielestäsi rakentuu. Minun nähdäkseni kun taloustieteellä ei ylipäänsä ole aksiomaattista rakennetta sen enempää kuin vaikkapa sosiologialla, eikä se näin ollen rakennu perusoletusten varaan. Taloustiede ja taloustieteelliset teoriat ovat kaksi eri asiaa. Yksittäiset mallit rakentuvat oletusten varaan, se on toki totta, mutta taloustieteen piirissähän on aika voimakkaasti toisistaan poikkeavia näkemyksiä keskeisistä asioista - riittää kun ajattelee vaikkapa sitä, miten erilaiset näkemykset on Björn Wahlroosilla ja Erkki Liikasella, molemmat taloustieteellisen koulutuksen saaneita, erittäin vaikutusvaltaisia henkilöitä.

Toistan vielä kysymyksen, jottei unohdu: mitkä (esimerkiksi) ovat mielestäsi niitä kyseenalaisia oletuksia, joiden varaan taloustiede rakentuu?

Ja sitten aivan toinen kysymys. Olet sanonut jo useampaan otteeseen, että "pankeilla on rahan luomisen monopoli". Siksi haluan tarkistaa, olemmeko perusasioista samaa mieltä: eurojärjestelmässä maksuvälineiden eli perusrahan (M0) luomisen monopoli on EKP:llä, joka lainaa tätä perusrahaa talletuspankeille, jotka puolestaan lainaavat sen edelleen yleisölle eli yrityksille ja kotitalouksille. Talletuspankit eroavat muista toimijoista siinä, että niillä on oikeus ottaa vastaan talletussuojan piiriin kuuluvia talletuksia, joista ne voivat puolestaan lainata eteenpäin osan, kuitenkin siten, että jokaisesta talletetusta eurosta on jätettävä tietty prosenttiosuus pankkiin, jotta pankki säilyttäisi kykynsä maksaa talletusten nostajille.

Olemmeko tästä samaa mieltä? Minusta on nimittäin melko harhaanjohtavaa kuvata tätä systeemiä sanomalla, että "pankeilla on rahan luomisen monopoli." Mielestäni se antaa järjestelmästä aika vääristyneen kuvan sellaiselle ihmiselle, joka ei ennestään tiedä, miten eurojärjestelmä toimii. Siitä voi syntyä mielikuva, että yksityiset pankit voisivat mukamas luoda rahaa tyhjästä mielin määrin, mikä ei pidä paikkaansa, vaan rahan määrää säätelee EKP.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

On totta että M0 on EKP:n liikkeellelaskemaa, mutta tämän rahan osuus kokonaispankkitalletusten määrästä on häviävän pieni, vain joku yksittäinen prosentti. Ihmiset ei jotenkin vain ymmärrä, että ne loput 98-99% meidän rahakannasta on yksityisten pankkien luomaa rahaa ja varsinkin se raha mitä käytämme päivittäin on juuri tätä rahaa, sillä keskuspankkirahan roolina on toimia enemmänkin pankkien reservinä.

En taida jaksaa nyt lähteä mukaan tähän keskusteluun taloustieteen kyseenalaisista oletuksista. Eihän edes mitään yhtä taloustiedettä ole olemassa, vaan on kuten sanoit, joukko erilaisia näkemyksiä ja teorioita, jotka muuttuvat jatkuvasti, joten alkuperäinen heittoni oli ehkä vähän tuollainen merkityksetön yleistys ja ehkä turha lähteä jatkamaan aiheesta. Sanoisin vain, että tämä ihmisten täydellinen tietämättömyys rahan todellisesta luonteesta ja taloustieteen haluttomuus kyseenalaistaa nykyistä rahan paradigmaa on ongelmia, joista pitäisi saada keskustelua aikaan yhteiskunnassa.

Ehkä kirjoitan pian uuden postauksen otsikolla "Taloustieteen kyseenalaiset oletukset", voidaan jatkaa väittelyä aiheesta siellä.;)

Vieras (nimimerkki)

Taloustieteilijä vieraalle. Mainitsit, että EKP (tai mikä tahansa keskuspankki) laskee rahan liikkeelle lainaamalla sen liikepankeille, jotka sitten lainaavat sitä eteenpäin luotonlaajennuksella (rahanluomiskerroin, riippuen vähimmäisvarantovaatimuksesta) ja näin ollen keskuspankki säätelee rahan määrää taloudessa. Näinhän edelleen hyvin monet yliopistot opettavat, mutta tämä järjestelmä ei ole ollut olemassa enää vuosikymmeniin.

Kannattaa käydä lukemassa www.talousdemokratia.fi ja siellä osiosta "ASIAA" rahajärjestelmä ja rahanluominen, sekä Suomen Pankin vastauksia kysymyksiin raha- ja pankkijärjestelmästä. (Ei toki ole ainoa lähde, mutta hyvä ja nopea tähän paikkaan.)

Yhteenveto tähän niistä teksteistä:

Yksityiset säästö-, osuus-, ja liikepankit luovat rahan kaksinkertaisella kirjanpidolla. Ne voivat tehdä sen ennen kuin niillä on yhtään keskuspankkirahaa. Keskuspankin tehtävä on tietysti huolehtia pankkijärjestelmän toimivuudesta, joten se pitää huutokauppoja keskuspankkirahasta. Sen on siis pakko laskea sitä järjestelmään liikkeelle, niin paljon kuin pankit tarvitsevat vähimmäisvarantoja. Jos joku pankki ei saa suoraan keskuspankkirahaa, voi se lainata sitä muilta pankeilta. Tämän pankkienvälisen velkaantumisen johdosta keskuspankilla ei ole mitään suoraa keinoa vaikuttaa rahan määrään taloudessa. Tämän totesi Suomen Pankin ekonomistikin kansantaloustieteen luennolla, ja se lukee USA:n päässä Fedin omilla nettisivuillakin: "Vähimmäisvarannot eivät näyttele rahanluonnissa enää juuri minkäänlaista osaa."

Tämän johdosta on siirrytty epäsuoraan säätelyyn. Tämä tarkoittaa tietysti ohjauskoron asettamista. Se säätelee muuta korkotasoa (euribor), jota pankit maksavat veloistaan toisilleen ja lainottajat lainoistaan pankille. Tämän toivotaan olevan se mekanismi joka hillitsee bittirahan luomista eli lainanantoa.

Tämäkin on nyt kyseenalaistettu Professori Richard A. Wernerin toimesta. Hänen tutkimuksiin blogisti taisi jo linkin heittääkin, mutta tässä vielä uudestaan. Toivottavasti jaksat katsoa. Osa 2 löytyy vierestä.

http://www.youtube.com/watch?v=qfX_rNOeTXw

Loppuun toteaisin, että yliopisto-opetus on parempi tapa opiskella näitä asioita kuin kaiken maailman Zeitgeistit, mutta siihenkin täytyy suhtautua kriittisesti ja kyseenalaistaen.

Vieras (nimimerkki)

Ei ainakaan Helsingin yliopistossa suinkaan opeteta, että EKP:n harjoittama rahan tarjonnan säätely tapahtuisi asettamalla M0:n määrä suoraan. Säätelyn ensisijainen väline on ohjauskorko, ja tällä korolla talletuspankit voivat lainata sen määrän jonka ne parhaaksi katsovat. On kuitenkin tärkeää tajuta se, että talletuspankit EIVÄT VOI luoda rahaa mielin määrin. Brittipankitkaan eivät voi sitä tehdä, vaikkei sikäläinen keskuspankki ole asettanut niille minimireservivaatimuksia. Pankit "luovat" rahaa vain kierrättämällä sitä.

Samoin on selvää, ettei EKP pysty täysin kontrolloimaan rahan tarjontaa - lähinnä siis siinä mielessä, ettei EKP pysty välttämättä lisäämään rahan määrää niin paljon kuin se haluaisi. Näinhän kävi finanssikriisin pahimmassa vaiheessa, kun pankit eivät lainanneet rahaa eteenpäin, vaikka EKP suorastaan tyrkytti likviditeettiä.

Joka tapauksessa mielestäni on todella harhaanjohtavaa kielenkäyttöä, kun sanotaan että "pankeilla on rahan luomisen monopoli" tai että on olemassa "globaali rahajärjestelmä" joka on "pyramidimainen". Kuulostaa siltä, että väitteet tosiaan on muotoiltu sellaisia kuulijoita ajatellen, jotka eivät ennestään tiedä aiheesta yhtään mitään. Eikö totta? Ja eivätkö nämä siteeraamani ilmaukset teidän mielestänne ole omiaan synnyttämään aika vääristyneen mielikuvan asioiden tilasta kuulijalle, jolla ei ole aiheesta mitään taustatietoja?

Ja jos kerran kaikki täällä ovat niin hyvin perillä siitä, miten järjestelmä oikeasti toimii, niin miksi alkuperäisessä blogikirjoituksessa pidetään ongelmana sitä, että velkoja on (Britanniassa 90-luvun lopulla) enemmän kuin rahaa? Eihän siinä ole mitään ongelmaa. What's the big fuss?

Vieras (nimimerkki)

Pankit luovat rahaa, ei sitä tarvitse lainausmerkkeihin laittaa. Sehän luki selvällä suomella Suomen Pankin asiantuntijan vastauksessa. Pankit voivat luoda rahaa niin paljon kuin haluavat, eikä siihen tarvita rahan kiertoa (toki Basel säädökset vakavaraisuudesta ovat este, jos pääomaa ei kasvata, mutta se ei ole itse rahanluontia). Pankit eivät tarvitse edes talletuksia luodakseen rahaa. Tämä käy hyvin ilmi EKP:n omista loans to deposit ratio ja assets to deposits ratioista. Niistä näkyy, että pankit ovat siirtyneet yhä enemmän muihin vähimmäisvarantomuotoihin kuin perinteinen talletusten vastaanottaminen. Tuossa linkki.

http://www.ecb.int/press/key/date/2009/html/sp0909...

Tämä asettaa pankit erittäin suurille riskeille ja ne ovat herkempiä markkinoiden heilahteluille.

Toinen este rahanluonnille on tietenkin ihmisten ja yritysten halukkuus velkaantua. Ja se tulee aina vastaan. Joko ihmiset ja yritykset eivät halua tai voi ottaa lainaa. Samaan aikaan vanhaa velkaa maksetaan pois eli rahaa poistuu kierrosta. Tämä aiheuttaa tietenkin taantumaa ja pitkään jatkuessa laman. Tästä tietenkin aiheutuu työttömyyden jne. kautta maksuhäiriöitä. Nämä ovat luottotappioita pankille. Kun pankin pääoma ei riitä kattamaan tappioita, ajautuu se konkurssiin. Pankin konkurssi on taas ikävä juttu, koska silloin suuri määrä rahaa katoaa taloudesta kerralla. Tämän takia jossain vaiheessa jonkun on otettava lisää velkaa, ettei kaikki pankit ja näinollen koko järjestelmä kaadu ja maailma pysähdy. Tämä viimeinen taho on valtio. Se pelastaa pankit velkaantumalla itse. Tämä on jokaisen pankkikriisin kaava.

Maailmanpankin mukaan viimeisen 25 vuoden aikana on ollut 97 pankkikriisiä viimeisin mukaanlukien. Kaikista on selvitty valtion hurjalla velkaantumisella. Tästä viimeisestä opimme, että valtioilla ei ole enää varaa pelastaa. Nyt ovat valtiotkin menossa konkurssiin.

Minusta tässä vaiheessa on hyvin perusteltua kysyä, onko meillä kenties joku rakenteellinen vika tavassamme luoda raha kansantalouteen. Mutta silti ekonomistien ainoa lääke kaikkeen on lisää velkaa. Eli paikalle tulee IMF, joka antaa lainaa jo ylivelkaantuneille valtioille, vaatien näiltä sitten ankaria säästöjä. Tarvitseeko enää jatkaa mihin se johtaa...

Tämä vastaus on vedetty mutkat suoriksi periaatteella, koska muutenhan tästä tulisi kirja ja niitä on jo kirjoitettu tarpeeksi aiheesta. Lisäksi vierailijalla on varmasti paremmat tiedot kuin minulla, joten varmaan ymmärtää mitä ajoin takaa.

Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että eihän tämä rahareformi ole mikään muutaman hörhön idea, vaan maailmalla sen taustalla on hyvinkin arvostettua porukkaa, Bernard Lietaer, Michael Hudson ja Richard Werner mainitakseni.

Vieras (nimimerkki)

Kommentteja linkeistä:

- Talousdemokratia-sivuilla esitetyt Suomen Pankin asiantuntijan vastaukset rahan alkuperää ja pankkijärjestelmää koskeviin kysymyksiin olivat samaa, mitä yliopistoissa opetetaan. Eikä niihin sisältynyt mitään skandaalimaista. Niistä kävi myös ilmi, etteivät pankit voi luoda rahaa rajoituksetta, vaan niiden on saatava jostain keskuspankkirahaa voidakseen antaa lainoja.

- Kirjautumattoman vieraan linkki EKP:n sivuilla luettavissa olevaan esitelmään oli kiinnostava. Siinäkään ei silti ollut mitään, mikä pakottaisi siirtymään normaalin taloustieteen diskurssista johonkin muuhun diskurssiin, esim. sellaiseen, jonka peruskäsitteisiin kuuluu globaali rahan pyramidi, maailmaa hallitseva pieni eliitti, ja salaliitto jonka takia yliopistot pyrkivät salaamaan rahan todellisen luonteen kansalta.

Ajattelin tässä vaiheessa lopettaa keskusteluun osallistumisen, kiitos vain kaikille kärsivällisyydestänne. Alkuperäinen blogikirjoitus valitettavasti vaikuttaa minusta edelleen aivan yhtä tärähtäneeltä kuin ensilukemallakin. Jos se johtuu siitä, että olen salaliiton aivopesemä, niin näköjään on pesty huolella, kun ei vaihtoehtoisten mielipiteiden kärsivällinen kuunteleminenkaan siihen auttanut.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Kiitos sinulle ja toiselle vieraalle hyvistä kysymyksistä ja kommenteista. Tässä meidän jutussa todellakin siirrytään vähän erilaiseen diskurssiin kuin mitä yleensä näistä asioista käydään ja se siirtymä ei itsellänikään tapahtunut todellakaan ihan noin vain, enkä oleta, että kukaan järkevä ihminen heittäisi maailmankuvansa menemään saman tien kun netissä joku väittää, ettei siinä ole kaikki ihan kohdallaan. Mutta aina kannattaa hakea tietoa ja kyseenalaistaa vanhoja totuuksia. Ehkäpä vielä joku päivä liityt joukkoomme. ;)

Toimituksen poiminnat