Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Myytti kuluttajan valinnasta

Meidän talousjärjestelmämme perustuu valheille. Näistä valheista suurin on tietenkin rahan valhe ja tämä valhe on se perusta, jolle koko taloutemme ja kaikki sen muut valheet on pystytetty. Eräs näistä valheista on myytti kuluttajan roolista yhteiskunnassa. Tämän myytin mukaan koko talous pyörii miellyttääkseen kuluttajaa, parantaakseen hänen elämäänsä, tuottaakseen hänelle juuri niitä tuotteita ja palveluita mitä hän haluaa. Tässä myytissä kuluttaja on koko talouden kuningas ja yritysten menestyminen tai epäonnistuminen riippuu täysin siitä, missä määrin ne onnistuvat tuotteillaan parantamaan kuluttajan elämän laatua.

 

Talousjärjestelmämme tuottaa markkinoille jatkuvasti valtavat määrät uusia tuotteita, uutta elektoroniikkaa, uusia meikkejä, vaatteita, autoja, terveysjuomia ja kaikkea mahdollista. Näitä tuotteita vielä tuottaa lukemattomat eri firmat ja monet niiden tuotteista ovat keskenään täysin identtisiä, mutta erilaisissa pakkauksissa, erilaisin nimin ja erilaisin mielikuvin markkinoituina. Muodit muuttuvat jatkuvasti, vanhan tilalle hankitaan aina uusi päivitetty malli, olipa kyse vaatteista, puhelimista tai tietokoneista, vaikka ne vanhat täyttivät tehtävänsä oikeastaan hyvin samalla tavalla kuin nämä uudet. Meidän pitäisi uskoa, että tämä kaikki johtuu siitä, että se parantaa kuluttajan elämänlaatua, että tätä kuluttaja oikeasti haluaa. Pitääkö tämä paikkansa? Valtavirran taloustiede ei osaa vastata tähän muuten kuin sanomalla, että jos se myy, niin silloin se on sitä mitä kuluttajat haluavat.

 

Tämä ei valitettavasti pidä ollenkaan paikkaansa meidän nykyisessä velkapohjaisessa rahajärjestelmässä, jota luonnehtii edellisessä kirjoituksessa kuvaamani pakotettu talouskasvu, ylenmääräinen velka, jatkuva kilpailu rahasta, krooninen ostovoiman puute sekä riippuvuus palkkatyöstä toimeentulon turvaamisessa. Tilanteessa, jossa rahaa ei voi koskaan riittää kaikille, jossa yritykset eivät koskaan voi myydä kaikkia tuottamiaan tuotteita, jossa kaikille ei voi koskaan riittää toimeentuloa palkkatyöstä ja jossa kaikkien velkojen maksaminen on mahdotonta, on vähintäänkin naurettavaa väittää, että se koko loputon määrä markkinoille ilmestyviä ”uusia” tuotteita olisi jonkinlainen reaktio kuluttajien uusiin toiveisiin tai mielihaluihin. Todellisuudessa tämä koko loputon uusien tuotteiden virta on reaktio tähän kokonaistilanteeseen, se on pelkkää loputonta kilpailua rahoista, jotka eivät voi koskaan riittää kaikille ja joista jokaisen palkkatyöläisen, yrityksen ja valtion on kilpailtava keinolla millä hyvänsä. Ei Nokia tee aina kuukauden välin uutta puhelinmallia sen vuoksi, että kuluttajat sellaista vaativat, vaan se on Nokian keino kilpailla toisia puhelimien tuottajia vastaan, sillä pyritään turvaamaan oma osuus markkinoiden myynnistä ja jos mahdollista, kasvattamaan sitä muiden tuottajien kustannuksella. Tämä saattaa vaikuttaa vähän hölmöltä, mutta mikäli yritys ei halua pelata tätä peliä, niin sen peli on pian pelattu, samoin kuin sen työntekijän, joka ei ole valmis jatkuvasti sopeutumaan työelämän ”uusiin realiteetteihin”.

 

Älkäämme myöskään unohtako mainonnan merkitystä kuluttajan mieltymysten muokkaamisessa. Sinun ei tarvitse kuin avata TV tai astua ovesta ulos, niin altistut mainonnan sanomille, joita psykologian asiantuntijat ovat huolella suunnitelleet, niin että ne vetoaisivat sinun alitajuiseen turhamaisuuteesi, epävarmuuteesi, seksinnälkääsi tai ihan mihin vain, kunhan sen seurauksena alat haluta mainostettua tuotetta. Hyväksymme tällaisen kyynisen ihmisten tunteiden manipuloinnin normaalina osana yhteiskuntaa. Saatamme jopa ajatella, että on vain hyvä, että saamme tietoa uusista tuotteista, mutta totuus on, että mainonta on silkkaa psykologista sodankäyntiä kuluttajaa vastaan. Sen ainoa tarkoitus on saada hänet haluamaan jotain mitä hän ei muuten haluaisi ja tähän tarkoitukseen käytetään miljardeja joka vuosi.

 

Myytti kuluttajan valinnasta alkaa näyttää yhä enemmän pelkältä myytiltä, kun katsomme mitä kuluttajat todellisuudessa valitsevat. Nykyinen teknologiamme mahdollistaisi erittäin laadukkaiden ja kestävien tuotteiden valmistamisen valtavassa mittakaavassa, ja juuri tällaisia tuotteita kenen tahansa kuluttajan luulisi haluavan ostaa. Mutta samaan aikaan kaikki tietävät, että nykyisin useimmat tuotteet kestävät paljon lyhemmän aikaa kuin mitä ne kestivät ennen. Monet tuotteet, jotka hallitsevat markkinoita, ovat itse asiassa suunniteltu niin, etteivät ne kestäisi kovin pitkää aikaa. Miksi yhä useammat ostavat tuotteita, joita kenenkään ei tulisi kaiken järjen mukaan haluta? Miksi ostaa rihkamaa laadukkaan tuotteen sijaan? Vastaus on jälleen velkapohjainen rahajärjestelmämme, joka nostaa tuotteiden hintoja ja vähentää kuluttajien ostovoimaa. Kuluttajalla ei yksinkertaisesti ole nykyisin varaa tehdä oikeaa kuluttajan valintaa, vaan hänen täytyy tyytyä siihen tuotteeseen, johon hänellä on varaa. Puute rahasta tekee tuotteen hinnasta kaikista tärkeimmän valintakriteerin ostopäätöksiä tehtäessä, mikä ohjaa koko tuotantojärjestelmää jatkuvasti halpojen tuotteiden suuntaan laadukkaiden tuotteiden sijaan.

 

Tällä kilpailulla halvimmasta hinnasta on taas palkkatyölle katastrofaaliset seuraukset, sillä työvoimakustannukset ovat yleensä suuri kulu mille tahansa yritykselle ja yritys, joka minimoi nämä kulut, joka käyttää mahdollisimman paljon suuren mittakaavan automatisoitua liukuhihnatuotantoa ja joka hoitaa tuotteidensa jakelun valtavan suurissa voluumeissa on lopulta se yritys, joka voi myydä tuotteensa halvimmalla. Eli sellainen yritys, joka tuottaa mahdollisimman vähän ostovoimaa kuluttajille ja tuottaa heille mahdollisimman halpoja ja huonolaatuisi tuotteita on se yritys joka päätyy hallitsemaan markkinoita. Näin myös useimmat työpaikat ovat nykyisin juuri tällaisissa yrityksissä. Useimmat työntekijät tosin haluaisivat työskennellä pienissä tai keskisuurissa yrityksissä, missä heillä olisi enemmän valtaa päättää työstään ja missä he voisivat työssään panostaa laatuun määrän sijasta ja samaan aikaan kuluttajat haluaisivat ostaa juuri tällaisten yritysten tuotteita, mutta rahajärjestelmämme saa aikaan niin palkkatyössä kuin kulutuksessa sen, että kaikkien on pakko tyytyä siihen, mitä kukaan ei oikeasti edes halua.

 

Mutta nykyisen rahajärjestelmämme järjettömyys ei suinkaan lopu tähän. Yhä halvempien hintojen tavoittelu on johtanut siihen, että monista tuotteista on tullut jo suorastaan vaarallisia niitä kuluttaville ihmisille ja jo ennestään liian vähäistä rahaa pitää käyttää heidän suojelemisekseen niiltä tuotteilta, joita markkinoilla on tarjolla. Mieti vaikka ruokaa. Sitä on tuotettu tuhansia vuosia ilman mitään elintarvikevirastoja, mutta nykyisin, kun suurin osa ruuasta on muoviin pakattua teollisuustuotetta, jota ihminen ei pystyisi edes nielemään, elleivät tuotteeseen lisätyt kemikaalit huijaisi hänen makuaistiaan, meidän tarvitsee käyttää suuria summia rahaa ruokaa valvoviin byrokratioihin, jotta emme kuolisi siihen ”ruokaan”, johon meidän on melkein pakko tyytyä. Samoin loputtoman talouskasvun vaatimus aiheuttaa laajoja ympäristötuhoja, joiden valvomiseen tarvitaan taas omat byrokratiansa. Automaation lisääntyminen ja sen tuoma työttömyyden kasvu vaatii taas omat byrokratiansa työttömistä huolehtimiseen. Rahat kaikkien näiden byrokratioiden pyörittämiseen täytyy tietenkin verottaa työntekijältä, jonka ostovoima oli jo ennestään riittämätön.

 

Miksi annamme näin hullun tilanteen jatkua? Eräs merkittävä tekijä tässä on se mittari, jolla me mittaamme hyvinvointia ja vaurautta yhteiskunnassamme, eli bruttokansantuote, jonka loputonta kasvua kaikki poliitikot palvovat. James Goldsmith kirjoittaa kirjassaan Ansa bruttokansantuotteesta:

 

"Bruttokansantuote on virallinen indexi, joka mittaa vaurautta. Mutta BKT mittaa pelkkää toimeliaisuutta. Se ei mittaa vaurautta tai hyvinvointia. Jos esimerkiksi tapahtuu jokin kärsimysnäytelmä, kuten hurrikaani tai maanjäristys, sen välitön seuraus on BKT:n kasvu, sillä tuhojen korjaaminen vaatii paljon toimeliaisuutta... BKT ei ole missään mielessä laadullinen mittari, vaan se mittaa ainoastaan toimeliaisuuden määrää, niin hyvää kuin pahaa. Ja meidän suunnitelmamme ovat sille alisteisia... Se tosiseikka, että kasvu saavutetaan sosiaalisen hyvinvoinnin kustannuksella, jätetään täysin huomiotta. Meille kerrotaan jatkuvasti, että mikäli bruttokansantuoteemme vain kasvaisi prosentin tai edes puolen prosentin verran nopeammin kuin mitä se kasvaa nyt, niin kaikki ongelmamme olisivat ratkaistut. Ranskassa BKT on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 80%, mikä on vaikuttava saavutus. Ja kuitenkin samaan aikaan työttömien määrä on lisääntynyt 420 000 ihmisestä 5,1 miljoonaan ihmiseen. Iso-Britanniassa, huolimatta siitä, että BKT on kasvanut 97% vuosien 1961 ja 1991 välillä, on köyhyydessä elävien ihmisten määrä lisääntynyt samaan aikaan 5,3 miljoonasta 11,4 miljoonaan."

 

Joten kun mittaamme menestystä näin, niin silloin kaikki on plussaa. Kun mainostaja manipuloi ihmisiä ostamaan turhaa krääsää, se kasvattaa BKT:tä. Kun yritys tuhoaa luontoa, se kasvattaa BKT:tä. Kun joku korjaa näitä tuhoja, se kasvattaa BKT:tä. Kun työttömiä hyysäämään palkataan uusia sosiaalityöntekijöitä, se kasvattaa BKT:tä. Jokainen tajuaa, miten vähän näillä asioilla on tekemistä oikean hyvinvoinnin luomisen kanssa, mutta meidän käyttämällämme mittarilla ne ovat kaikki merkkejä vaurastumisesta ja sen tuomasta hyvinvoinnista ja tilastojemme mukaan ne ovat kaikki muutosta parempaan.

 

Joten nykyisestä talousjärjestelmästä löytyy selvästikin täysin absurdeja piirteitä.

 

Palataanpa lopuksi vielä alussa esitettyyn väitteeseen kuluttajasta markkinoiden kuninkaana ja katsotaan missä määrin se pitää paikkansa. Kuluttaja ei voi ensinnäkään vaikuttaa siihen, millaisia tuotteita hänelle markkinoilla tuotetaan, eikä kuluttajilla ole kollektiivisesti riittävästi ostovoimaa ostaa markkinoilla olevia tuotteita menemättä syvemmin velkoihin. Hänen täytyy jatkuvasti luopua vanhasta ja hyväksyä kaikki se uusi, mikä vanhan tilalle on tullut. Hän ja etenkin hänen lapsensa ovat jatkuvasti mainonnan psykologisen pommituksen kohteena, mistä seuraa loputtomia uusia haluja, joita hänen on mahdotonta tyydyttää, mistä aiheutuu turhautumista ja tyytymättömyyttä. Hänen on lähes pakko tehdä yksitoikkoista ja loputtomasti itseään toistavaa työtä, joka ei tuo hänelle minkäänlaista itsensä toteuttamisen tunnetta ja tämä työ muuttuu vuosi vuodelta vaativammaksi ja kiireisemmäksi, ilman, että hänen reaalipalkkansa edes koskaan nousisi. Hänellä ei ole juuri mahdollisuutta ottaa aikaa itselleen eikä mahdollisuutta levätä, sillä työttömyyden pelko vaanii jatkuvasti kaiken taustalla. Kun ottaa tämän kaiken huomioon, alkaa puhe kuluttajasta markkinoiden kuninkaana kuulostaa sairaalta vitsiltä. Totuus on, että hän on pelkkä orja. Hänen tilanteensa täyttää kaikki orjuuden tunnusmerkit, sillä ei orjuutta mitata sillä, joudutko olemaan raudoissa tai kestämään pahoinpitelyä, vaan orjuuden ja vapauden ero on mahdollisuus päättää itse omasta elämästään.

 

Saatat nauraa tällaiselle puheelle. Ehkä sinulla on arvostettu työ, josta sinulle maksetaan paljon ja voit hankkia palkallasi vaikka mitä kaikkea kivaa itsellesi ja perheellesi, ja ehkä tällaiset puheet, että olisit muka orja etkä vapaa ihminen kuulostavat sinusta ihan järjettömiltä. Siinä tapauksessa kehoittaisin ottamaan yhden vapaapäivän töistä ja sanomaan pomollesi, että olit poissa, koska halusit vähän aikaa itsellesi ja perheellesi. Katso mitä tapahtuu.

 

Lähteet:

Michael Rowbotham: Grip of Death - A study of modern money, debt slavery and destructive economics

James Goldsmith: Ansa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Höpö höpö.
Älä sinä Ville kutsu minua valehtelijaksi.
Minä puhun aina totta paitsi silloin, kun valehtelen.
Näin on näreet.

MikkoS (nimimerkki)

Meille kerrottiin muinoin historiantunnilla tarinaa Neuvostoliitosta, viisivuotissuunnitelmassa oli päätetty valmistaa mahdollisimman paljon kenkiä sillä seurauksella, että kenkiä tuli paljon, mutta ne olivat liian pieniä kenenkään jalkoihin. Seuraavassa suunnitelmassa ajateltiin korjata tilanne ja pyrkiä käyttämään mahdollisimman paljon nahkaa. Lopputuloksena oli valtavat pinot liian suuria kenkiä. Vaan eipä ole markkinatalous sen parempi, kun tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon ja mahdollisimman halvalla, tuloksena on kengät, jotka kestävät kuukauden.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Ei markkinataloudessa sinänsä ole mitään vikaa, se on hyvä idea, joka ei vain toteudu tänä päivänä ollenkaan niinkuin sen pitäisi. Tämä pankkien velkarahan monopoli on se ongelma, se vääristää markkinatalouden omaksi irvikuvakseen. Talousdemokratian ehdottama ratkaisu ei ole todellakaan markkinatalouden vaihtaminen sosialismiin ja suunnitelmatalouteen, vaan rahajärjestelmän reformi niin, että markkinat voisivat alkaa toimimaan niinkuin niiden pitäisi toimia.

Tämä ideologinen polarisoituminen on tosi iso ongelma, kun me yritetään saada viestiämme perille. Ihmiset ajattelee kaiken näiden annettujen dualismien kautta, kuten kapitalismi vs. sosialismi ja monesti meille naureskellaan ja sanotaan, että "eikös sitä Neuvostoliittoa ole jo kokeiltu?". Jos kaikki raha ei olisi pankkien luomaa velkaa, niin sehän olisi ihan kauheaa kommunismia! Tämä on aika huvittavaa, sillä jopa itse Milton Friedman ehdotti aikoinaan hyvin samanlaista rahareformia kuin me. Kaipa hänkin oli sitten kaappikommunisti?

Jani Kuusela

Minä en ainakaan naura tälle puheelle. Jos jotakin naurattaa, hän voi tutustua aiheeseen myös elokuvan muodossa: http://video.google.com/videoplay?docid=-195302167.... Ainakin itselleni Zeitgeist -elokuva oli innoittava ja silmiä avaava.

Jos ei tämän päivän kuluttaja ole markkinoiden kuningas, ei myöskään tämän päivän kansalainen ole tasavaltainen suhteessa markkinoita hallitsevaan pieneen eliittijoukkoon. Kansalaisten on seurattava päätöksen tekoa avuttomana sivusta. Sen vuoksi Suomeen tarvitaan suora kansanvalta. Kun kansalaisista (eli sinusta ja minusta) tulee tulevaisuuden päättäjiä, tulee samalla kuluttajasta markkinoiden kuningas. http://www.muutos2011.fi/sd-dia01.html

Vieras (nimimerkki)

Tässä toisenlainen mielipiden Zeitgeist-elokuvasta.

"maanantaina 14. huhtikuuta 2008
Zeitgeist elokuva on ankka!
Sain sähköpostia, jossa minulta kysyttiin ajatuksiani netissä YouTubessa suomeksikin pyörivään Zeitgeist elokuvaan. Leffa esittää, että Jeesus ei ollut historiallinen henkilö ja kristinuskon antama kuva hänestä on kopioitu muista pakanamytologioista.

Tämähän on tutkimuksessa vanhentuneen uskonnonhistoriallisen parallellismin uudelleenlämmittelyä, joka vakavasti otettavan tutkimuksen parissa on jo lähes tyystin hyljätty. Siihen törmää kuitenkin populaarissa kristinuskon vastaisessa kirjoittelussa. Nyt myös Zeitgeist elokuvassa, joka vetoaa ihmisiin paremman tiedon puutteessa."

Artikkeli kokonaisuudessaan:

http://uskonpuolesta.blogspot.com/search?q=Zeitgeist+

Vieras (nimimerkki)

Ei ole sama Zeitgeist -elokuva. Zeitgeisteja on kaksi. Toinen kertoo uskontojen synnystä, ja toinen rahan synnystä (Zeitgeist - Addendum). Itse tarkoitin jälkimmäistä. Siinä viittaat tuohon toiseen elokuvaan.

Katsopa siis tämä:
http://video.google.com/videoplay?docid=-195302167...

Käyttäjän KuinkaKarlMarxTavataan kuva
Seppo Oikkonen

On mielenkiintoista että "alitajunnasta" puhutaan yhteydessä jossa viitataan mainosten salakavalaan vaikutustapaan.

Laajemmin freudilaista syvyyspsykologian perinnettä ei taslousdemokraattien ajattelussa ole omaksuttu. Pitäisi olla. Esim. rahan "valheesta" ei pitäisi puhua ottamatta käsittelyyn sitä pohjimmiltaan uskonnollislaatuista kaikkivoipaisuuskuvitelmaa, joka rahaan liittyy.

Talousdemokraattien analyysien suurin virhe tapahtuu siinä että rahan "valheita" selvitetään rakenteiden tasolla ja uskotaan, että jokin rakenteellinen reformi voisi muuttaa rahan "lait".

Niin ei tule tapahtumaan, koska olennaiset ajattelumuodot eivät muutu vaikka asioiden nimiä tai nimettyjä toimintakaavioita uudelleenjärjesteltäisiin.

Taloudessa kaikki nykyiset ongelmat ovat seurausta siitä että rahatalousajattelu ja reaalitalous ovat irronneet toisistaan ja menevät nyt toistensa ohi kirkkaasti eri tasoilla. Tälle tilanteelle on vain pitkään ajatushistorialliseen perspektiiviin asettuva vastaus.

Kyse ei ole olemassaolevista rakenteista, vaan koko uuden ajan jatkuneesta johdonmukaisesta trendistä, jossa rahan kantama uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuus täydellistyy.

Viimekädessä olemme päätymässä Spenglerin ennustamaan "viimeiseen taistoon", jossa vastakkain asettuvat "raha" ja "veri" -- eli vapaammin tulkittuna numeerinen rahatalousajattelu ja reaalimaailma.

Talousajattelumme on uskonnon perillinen -- taloususkonto on maailman nykyinen valtauskonto. Raha on uskonnollisen kaikkivoipaisuukuvitelman nykyinen muoto, ja moderni iankaikkisuus on uskoa aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen.

Ehkä tämän uskontomme käy lopulta samalla tavalla kuin kaikkien uskonnollisten valtajärjestelmien romahduksissa on käynyt. Historiassa ne eivät ole korjautuneet rakenteellisten uudistusten kautta, vaan siten että ne ovat muuttuneet epäuskottaviksi ja lopulta naurettaviksi.

Taloususkonnossa olemme jo jännittäneet dualistiset vastakohtaisuudet äärimmilleen. Kaikkein vaativimmnista ja vastuullisimmista, "aikuismaisimmista" töistä vaadimme vastikkeeksi kaikkein suurinta lapsenomaista kaikkivoipaisuuskuvitelmaa edustavan korkean rahapalkan.

Ehkä kaikkivoipaisuuskuvitelma kohta lakkaa motivoimasta meitä. Ehkä. Ehkä. Ehkä joku rohkeampi kohta jo uskaltaa epäillä sen realistisuutta ja totuudellisuutta.

Naurua saamme varmaan vielä odottaa.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Ehkäpä olet oikeassa. Kyllähän se Goldman Sachsin toimitusjohtajakin ihan julkisesti väitti tekevänsä Jumalan työtä.

MikkoS (nimimerkki)

Enpä minä väittänytkään sosialismin olevan parempi, kirjoittaessani ettei markkinatalous ole sen parempi, vaan että surkeaa on lopputulos molemmissa. Parempi tapa valmistaa kenkiä on keksitty jo kauan ennen kumpaakaan järjestelmää, nimittäin suutari. Hän tulee taloon tai mökkiin tekemään kengät jalan mukaan, saa palkaksi mitä sattuu olemaan ja mitä hän tarvitsee, lihaa, voita, nahkaa uusiin kenkiin yms. tai antaa kengät työtä vastaan.

tripale (nimimerkki)

Mammon on se jumala jota vanhaliitto palvoo ja on saanut enemmistön mukaan tähän palvontaansa. Raha on peliohjelma jonka kehittäjä on etulyöntiasemassa luomansa ohjelmointikielen takia. Tämä on väärin. Mammon ei elämän lopullisia totuuksia kerro tai anna sisältöä. Mammon kasvaa kun alistuja luulee saavansa.

Altruisimin käsitettä ei tunne mammonin palvoja.Tai jos tunteekin, ei sitä toteuta. Tyhjiä killinkejä ja ostettuja kokemuksia. Ei syvää tunnetta saamisesta tekojen kautta.

Jospa arvottaisimme asiota niiden kokonaisvaltaisen hyödyn ja toiminnan mukaan, mielikuvien sijaan. Jospa tekisimme joskus jotain ilmaiseksi.
Ainakin tätä informaation jakoa soisi mahdollisimman monen tekevän ilmaiseksi. Totuutta siitä en tiedä, joidenkin kohdalla "almu tekstistä" näyttää kuitenkin ilmeiseltä. En tarkoita blogisti Villeä nyt tässä.

Harri Rauhanummi (nimimerkki)

Mielenkiintoisia näkökulmia. Kaikkia väitteitä en allekirjoita. Mistä tämä väite on peräisin, että talousjärjestelmämme perustuisi kuluttajan miellyttämiseen? Eikö se perustu osakkeenomistajien voiton maksimointiin?

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus

Ville Iivarinen:
(Ranskassa BKT on kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana 80%, …. työttömien määrä on lisääntynyt 420 000 ihmisestä 5,1 miljoonaan ihmiseen.
Iso-Britanniassa...BKT on kasvanut 97% vuosien 1961 ja 1991 välillä, on köyhyydessä elävien ihmisten määrä ... 5,3 miljoonasta 11,4 miljoonaan.)

Tuohon lisäisin valtionyhtiöiden yksityistämisen/keskittämisen 80 luvulta nykyhetkeen ja valtion velan kasvun ennätyslukemiin.

Ville Iivarinen:
(Miksi ostaa rihkamaa laadukkaan tuotteen sijaan?)
(Älkäämme myöskään unohtako mainonnan merkitystä kuluttajan mieltymysten muokkaamisessa. tähän tarkoitukseen käytetään miljardeja joka vuosi.)

Yhdistäisin mainonnan ja lobbauksen laaduttomuuden tuottajiksi. Mainonnan perimmäinen ajatus, eli tiedottaa tuotteen saatavuudesta ja ominaisuuksista on muuttunut manipulaatioksi monopolisoitumisen myötä. Media on monopolien käsissä ja esim. eu. päättäjiä piirittää lobbausarmeijat jotka palvelevat samoja tahoja. Laadusta ja informaatiosta on tullut uskon asia kuten Seppo Oikkonen jatkossa toteaa.

”Talousajattelumme on uskonnon perillinen -- taloususkonto on maailman nykyinen valtauskonto. Raha on uskonnollisen kaikkivoipaisuukuvitelman nykyinen muoto, ja moderni iankaikkisuus on uskoa aineellisen tarpeentyydytyksen loputtomaan lisääntymiseen.”

Seppo Oinonen sanoo myös:
”Taloudessa kaikki nykyiset ongelmat ovat seurausta siitä että rahatalousajattelu ja reaalitalous ovat irronneet toisistaan ja menevät nyt toistensa ohi kirkkaasti eri tasoilla.”

Tuon allekirjoitan ja mielestäni valtionyhtiöt ja pörssi eivät ole realistinen yhtälö. Valtionyhtiöiden ei ole tarkoituskaan palvella markkinataloutta vaan yhteiskuntaa. Vielä ennen 80 lukua yksityisellä ja valtiolla meni hyvin ja jonkinlainen tasapaino vallitsi. Nyt pankit ovat jatkuvasti ”kriisissä” ja valtiot velkaantuu. Mahdoton yhtälö.

Dualistisen maailmanlopun ennuste...

Seppo Oikkonen:
”Viimekädessä olemme päätymässä Spenglerin ennustamaan "viimeiseen taistoon", jossa vastakkain asettuvat "raha" ja "veri" -- eli vapaammin tulkittuna numeerinen rahatalousajattelu ja reaalimaailma.”

”Taloususkonnossa olemme jo jännittäneet dualistiset vastakohtaisuudet äärimmilleen.”

Ville Iivarinen:
”Ihmiset ajattelee kaiken näiden annettujen dualismien kautta, kuten kapitalismi vs. sosialismi”

Dualistinen hyvä paha vastakkainasettelu ja yleensäkin asioiden ”vastakohtien” etsiminen sokaisee huomaamasta että asioilla on ääretön vaihtoehtojen avaruus joka on jatkuvassa muutoksessa. Wikipediakin väittää, että altruismi on egoismin vastakohta, vaikka ne ovat vain eri asioita. Näilläkään ismeillä ei ole hyvä/paha ominaisuuksia.

Hyviä huomioita ja hedelmällistä keskustelua :) Kiitos

Visitor (nimimerkki)

Googlettaa vain: "Markkinauskonto" tai: "Markkinauskovaiset"

Olisiko heille jo patsas valmiina Brysselissä palvottavaksi ;-)

http://2.bp.blogspot.com/_J6TAGK0E7r4/TLnzO_7n_6I/...

Silurus (nimimerkki)

Markkinoilla ei ole muita kuluttajia, kuin julkinen sektori ja sen elätit. Kaikki muut ovat tuottajia. Jokainen meistä voi päättää, mitä tuotamme -- mm. taloudellisten resurssien puitteissa.

Toimituksen poiminnat