Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Valtionvelan mielettömyys

Nykyisin oikeastaan kaikki maailman maat ovat velassa. Minkä tahansa maan kokonaisvelka muodostuu yksityishenkilöiden, yritysten ja valtion velasta. Nykyisen hullun rahajärjestelmän vuoksi tätä velkaa on aina enemmän kuin on rahaa sen maksamiseen. Michael Rowbotham ottaa kirjassaan esimerkkitapaukseksi Iso-Britannian 90-luvun lopulla: Maassa oli yksityishenkilöiden ja yritysten yhteenlaskettua velkaa 780 miljardia puntaa ja valtiolla oli velkaa 380 miljardia puntaa, eli maan kokonaisvelka oli yhteensä 1160 miljardia puntaa. Mutta samaan aikaan maassa oli olemassa rahaa ainoastaan 640 miljardia puntaa! Ja tämä oli vielä aikana ennen viimeistä pankkikriisiä, joka nosti velkaantumisen taas aivan uudelle tasolle.

 

Kuinka näin hullu tilanne voi syntyä? Miten kaikki maailman valtiot voivat olla yhtä aikaa korviaan myöten velassa?

 

Maailman valtioilla on nykyisessä rahajärjestelmässä vakava ongelma. Ne eivät koskaan onnistu keräämään tarpeeksi veroja, jotta ne voisivat kustantaa kaikki menonsa. Joka vuosi valtiot tarvitsevat vähän (tai paljon) ylimääräistä rahaa ja tämä tulojen ja menojen erotus täytyy aina lainata jostain. Kun valtio lainaa rahaa, se laatii valtion arvopapereita, velkakirjoja tai obligaatioita, jotka ovat erilaisia paperilappuja, joissa on kaikenlaisia valtion virallisia leimoja ja muita vakuuttavia tunnuksia, ja näitä velkakirjoja valtio sitten myy järjestämissään huutokaupoissa. Näiden velkakirjojen ostajat ostavat niitä, koska he tulevat saamaan suuremman rahasumman tulevaisuudessa, kun velka maksetaan takaisin. Näin valtiot saavat tarvitsemansa rahat ja velkakirjojen ostajat saavat lupauksen velan maksamisesta takaisin korkoineen tulevaisuudessa, eli kaikki ovat tyytyväisiä, kunnes tulee seuraava budjettivuosi.

 

Taas valtiolla on sama ongelma: se ei ole onnistunut keräämään tarpeeksi veroja, jotta se voisi kattaa menonsa, mutta nyt ongelma on vakavampi kuin edellisenä vuonna, sillä nyt menoihin kuuluu myös edellisen vuoden velkakirjat: niistä pitää maksaa korkoa ja itse lainattu pääomakin pitäisi ennen pitkää maksaa takaisin. Mistä valtio nyt saa tarvitsemansa entistä suuremman rahasumman? Alkaa näyttää siltä, että valtio on mennyt tekemään lupauksia, joita se ei voi pitää. Se mitä tapahtuu seuraavaksi, onkin sitten silkkaa komediaa: Valtio laatii lisää velkakirjoja ja myy ne huutokaupassa! Nyt valtio saa taas tarvitsemansa rahat niin menoihinsa kuin velkojensa maksuun, vain joutuakseen taas seuraavana vuonna toistamaan tämän hupinäytöksen entistä suuremmalla rahasummalla.

 

Valtioiden velkaa ei ole mahdollista maksaa takaisin. Se on lupaus, jota valtio ei voi pitää. Ja valtiot ratkaisevat tämän ongelman aina antamalla lisää lupauksia, joita ne eivät voi pitää. Tämä hulluus yritetään piilottaa sillä, että velkoja maksetaan oikeasti veroista saaduilla rahoilla, mutta tämä vain synnyttää yhden mutkan kautta tarpeen ottaa lisää velkaa, ja on aivan selvää, että valtiot yrittävät loputtomasti selviytyä veloistaan ottamalla lisää velkaa.

 

Tätä kiusallista tosiasiaa yritetään myös peitellä valtavirran taloustieteen teorioilla. Jotkut väittävät, että valtionvelka on itse asiassa velkaa meille itsellemme, vedoten siihen, että monesti valtiot myyvät velkakirjojaan eläkerahastoille ja vastaaville, mutta tämä selitysmalli ei ensinnäkään onnistu selittämään, miksi kaikkien valtioiden velka lisääntyy koko ajan niin hurjaa vauhtia ja toisekseen se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, sillä esimerkiksi Suomen velka ei todellakaan ole meidän velkaa itsellemme, vaan 14 pankille, joiden melkein kaikkien pääkonttori on Lontoossa. Seuraava taloustieteen valhe valtionvelasta on näkemys, jonka professori Vesa Kanninen esitti taannoin Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa (HS 25.3.2010) ja jonka mukaan velka on seurausta tuhlaavaisuudesta: ”Valtiovarainministeriön raportti Julkinen talous tienhaarassa kertoo vain osatotuuden talouden kriisistä. Se tekee syntipukin julkisesta velasta. Oikea kohde olisi julkinen menotalous. – Vain näin voidaan vakauttaa velan osuus bruttokansantuotteesta. Se edellyttää kuitenkin julkisten menojen karsimista. Mutta miksi julkisen sektorin pitäisi hoitaa kaikki kansalaisten asiat? Mitä tapahtui omalle vastuulle?” Eli ongelma on siinä, että verorahoja käytetään niihin asioihin mihin veronmaksajat haluavat niitä käytettävän sen sijaan, että veroilla yritettäisiin loputtomasti maksaa pois velkaa, jota on mahdotonta maksaa pois.(Voisiko tämän professorin virka olla sopiva kohde leikata menoja seuraavaksi?) Tämä näkemys unohtaa, ettei Suomessakaan viimeisen kymmenen vuoden aikana muuta ole tehty kuin leikattu menoja ja palveluja ja myyty pois valtion omaisuutta ja silti valtionvelka on ollut jatkuvassa kasvussa. Tämän näkemyksen mukaan elämme nyt jotenkin liian leveästi tulevien sukupolvien kustannuksella, että ”lainaamme tulevaisuudelta”, mutta sitten kun asiaa alkaa miettiä, herää kysymys, että kuinka me voimme lainata jotain ”tulevaisuudelta” ja mitä ihmettä me siltä tulevaisuudelta sitten oikein lainaamme?

 

Kaikki nämä ontuvat selitykset jättävät täysin huomiotta, että viimeisen 300 vuoden aikana juuri yksikään nykyistä velkapohjaista rahajärjestelmää käyttänyt valtio ei ole koskaan onnistunut pienentämään velkaansa merkittävässä määrin, ja kaikki yritykset maksaa pois valtionvelkaa tai edes saada sen kasvu hidastumaan ovat aina johtaneet vakavaan lamaan. EU:n ja Maastrichtin sopimuksen myötä tästä on runsaasti esimerkkejä lähimenneisyydestä. Konservatiivien hallitus Iso-Britanniassa yritti tehdä juuri näin vuonna 1995. Hallitus nosti veroja ja leikkasi menojaan yrittäen pienentää budjetin alijäämää ja valtionvelkaa, mistä oli seurauksena, että BKT koki selvän laskun, verotulot jäivät paljon odotettua pienemmäksi, maahan tuli pieni lama eikä hallitus onnistunut pientämään alijäämäänsä juuri yhtään. Saksa ja Ranska yrittivät samaa vuosien 1993 ja 1996 välillä täysin samoin seurauksin: alijäämä pysyi ennallaan ja kansantalous lamaantui. Kaikissa näissä maissa lamasta päästiin vasta kun alijäämän annettiin taas kasvaa. Nythän hyvin monet Euroopan maat yrittävät taas tätä samaa, ehkäpä viimeistä kertaa.

 

Totuus valtionvelasta on, että se on aivan täysin välttämätön osa kansakunnan rahavarantoa. Olen aiemmin jo kuvannut, kuinka velkapohjaisessa rahajärjestelmässä rahan puute ja kuluttajien liian alhainen ostovoima on täysin sisäänrakennettuna. Kuluttajat ja yritykset eivät pysty keskenään kantamaan koko velan taakkaa, joten jotta kansantalous voisi toimia, on valtion otettava osa velasta omille harteilleen ja näin syötettävä talouteen siitä puuttuva raha. Ottamalla velkaa valtio luo talouteen sen vaatiman rahan, mutta valtiot tekevät tämän hyvin monimutkaisilla tavoilla välttääkseen luomasta tätä rahaa itse. Ne voivat myydä velkakirjojaan erilaisille säästörahastoille, jolloin ne kierrättävät jo olemassaolevaa rahaa takaisin kansantalouteen (ja näin lisäävät toisen koron rahaan, joka oli jo ennestään luotu korkoa kasvana velkana.) tai sitten ne voivat myydä niitä pankeille, jolloin pankit luovat tämän uuden rahan tyhjästä yksinkertaisesti kirjoittamalla summan valtion tilille vastineeksi ”ostamastaan” velkakirjasta. Tämä on nykyisin ainoa mekanismi, jolla valtiot syöttävät uutta rahaa talouteen. Kun niin yksityishenkilöt, yritykset kuin valtio itsekin ovat jo korviaan myöten velassa, ja kansantalouden selkä on jo katkeamassa koron vuoksi, niin kuinka valtiot toimivat tässä tilanteessa? Luovatko ne itse rahaa? Ei! Ne ottavat lisää velkaa.

 

Tämän tilanteen todellisen luonteen ymmärtää vasta kun katsoo millaisia lakeja politikot ovat laatineet pankkitoiminnasta, kuten vaikka Basel II sopimus, joka määrää pankkien kassavarannon osuudeksi 0 % valtioille lainattaessa. Eli pankeille on annettu rajaton oikeus luoda tyhjästä uutta rahaa sitä mukaa kun valtiot haluavat sitä niiltä lainata, samalla kun valtiot pitävät itseään täysin kyvyttöminä luomaan rahaa. Ja valtio, vastineeksi tililleen kirjoitetuista numeroista lupaa ottaa tämän rahan kansalaisiltaan tarvittaessa väkivallan avulla ja toimittaa sen korkoineen takaisin pankille, vaikkei pankki koskaan omistanut centtiäkään tästä ”rahasta”, jonka se valtiolle ”lainasi”. Tätä rahaa ei ollut olemassa, ennenkuin se lainattiin. Rowbotham tiivistää:

 

”To say the system is crazy is an understatement. The situation defies description, and it beggars belief that no one involved in its operation takes a long hard look at what they are doing and just burst out laughing at the innate insanity of the whole process. And this is going on worldwide.”

 

Tilanne voisi olla naurettava, ellei siitä seuraisi niin paljon inhimillistä kärsimystä ja ellei se saattaisi meidän koko nykyisen yhteiskuntasopimuksemme hyvin kyseenalaiseen valoon. Meillä on 200 kansanedustajaa, joille maksamme jokaiselle noin 6000 euron kuukausipalkkaa meidän asioidemme hoitamisesta. He hoitavat asioitamme niin, että valtionvelan korkoon käytetään tänä vuonna yli 2 miljardia euroa meidän verorahojamme. Kansanedustajamme yksissä tuumin ja hyvässä sovussa toimittavat sen Lontoon finanssilaitoksille siitä hyvästä että ne suostuivat kirjoittamaan joitain numeroita valtiomme tilille. Samaiset kansanedustajat ovat parhaillaan säätämässä lakeja, jotka mahdollistavat meidän pohjavesivarantojen myymisen yksityisille yrityksille seuraavan velkakriisin koittaessa. Emme enää tarjoa vanhuksillemme edes lämmintä ruokaa, vaan pakotamme heidät ostamaan näitä palveluja yksityiseltä puolelta hyvin vähillä rahoillaan. Ja sitten kansantaloustieteen professorimme mielestä valtionvelan pitäminen syntipukkina meidän ahdinkoomme on virhe, ja että oikeasti syy on julkinen menotalous. En tiedä ovatko kaikki johtoasemissa olevat ihmiset yhteiskunnassamme vain täydellisiä idiootteja vai ovatko he kaikki juonessa mukana, mutta selvää on, ettemme voi jatkaa näin enää kovin pitkään, mikäli haluamme, että meillä on kansana jonkinlainen tulevaisuus.

 

Lähde: M. Rowbotham: Grip of Death – A study of modern money, debt slavery and destructive economics

 

Suomen valtion päämarkkinatakaajat:

http://treasuryfinland.fi/public/default.aspx?nodeid=19318&culture=fi-FI...

 

Markku Uusipaavalniemen haastattelu "Totuus rahasta":

 

http://velkakello.fi/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Aiheesta kiinnostuneille suosittelen päivän Taloussanomia, TD:n puheenjohtaja Lars Österman kertoo siellä lisää aiheesta:
http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2010/11/03/mis...
Ja lisäksi kannattaa lukea Sampo-pankin näkemykset talousdemokratista. He eivät -yllätys yllätys!- ole kovin innostuneita:
http://www.taloussanomat.fi/uutinen/2010/11/03/esi...

Vieras (nimimerkki)

Esko Seppäseltä:

"Paha Henki ja hötöraha

Amerikantautia on hötöraha. Se on rahaa, jonka pankit ovat siittäneet tyhjästä ilman että asialle on pantu Pyhä Henki niin kuin erään aikaisemman neitseellisen synnytyksen yhteydessä. Tässä tapauksessa asialla on ollut Paha Henki.

Hötörahalla ei ole mitään katetta. Siinä suhteessa se ei eroa USA:n dollareista, joiden ainoa kate on seteleihin painettu teksti "In God we trust": Jumalaan me luotamme. Siinä suhteessa se sitten taas eroaa, että virallisesti dollarit laskee liikkeelle USA:n keskuspankki, jonka toiminnan valtiovalta takaa Yhdysvaltojen koko taloudellisella, poliittisella ja sotilaallisella voimalla, kun taas hötörahaa liikkeelle laskeneilla pankeilla ei ole takaajaa oman maksukyvyttömyytensä tai konkurssin varalta.

Avainasemassa uuden rahan liikkeelle laskemisessa eivät ole valtiot vaan pankit. Liikkeellä olevasta rahamäärästä jopa 95 % on pankkien liikkeelle laskemaa velkaa, ja siitä hötörahaa on sellainen velka, jossa sama velka on laskettu rahankiertoon moneen eri kertaan erilaisina arvopapereina ja johdannaisina.

Jos pankkijärjestelmä on lamassa, rahankierto on lamassa, ja siitä taas seuraa kansantalouden pysähtyneisyys. Me elämme tänään maailmantalouden pysähtyneisyyden aikaa.
http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_c...

Torsti Virtanen

En ole täysin varma, että ovatko kansanedustajat parempia säätämään rahajärjestelmää kuin yksityiset pankit, mutta varmaa on se, että pankkien vastuuta tulisi nostaa ja ihmiset siellä laittaa henkilökohtaiseen vastuuseen päätöksistään.

Jos rahajärjestelmä olisi täysin poliitikkojen hallussa, niin poliitikoilla tulisi mielestäni olla jokin henkilökohtainen vastuu päätöksistään. Nostetaan heidän palkkansa vaikka 3-kertaiseksi, mutta maksetaan osa palkasta vasta jälkikäteen riippuen asiakkaiden eli veronmaksajien tyytyväisyydestä tehdyn työn tuloksesta.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Valtiolla olisi pankkeihin verrattuna rahanluomisessa aika iso etu: valtion ei tarvitsisi luoda rahaa velaksi. Tämä on niin iso ero nykysysteemiin, että sen vastapainoksi voisi aika todella paljon mennä pieleen ja silti oltaisiin plussan puolella. Tottakai poliitikoilla on houkutus käyttää rahapainoa oman puolueensa lyhyen aikavälin etua tavoitellen, mutta kuten sanoit, tähän voitaisiin puuttua laittamalla heidät vaikka henkilökohtaisesti vastuuseen, tai rahanluominen voisi tapahtua tiukan eri puolueiden välisen väännön mukaan, tai ehkä jonkinlaisessa kolmikannassa työmarkkinajärjestöjen kanssa sopien, tai se voitaisiin antaa riippumattoman asiantuntijaryhmän tehtäväksi. Ja vastuuton rahanpainaminen johtaisi todennäköisesti poliittisen vallan menettämiseen seuraavissa vaaleissa, mitä en uskoisi kenenkään poliitikon haluavan.

On monta keinoa, millä talousdemokratian ehdotusten ilmeisimpiä riskejä voitaisiin hallita. Rahareformi voisi mennä pieleen, mutta se voisi myös toimia. Nykyisessä järjestelmässä jatkaminen taas ei voi päättyä kuin huonosti.

Maalaismummo (nimimerkki)

Mielenkiintoinen ajatus tuo kansanedustajan taloudellinen vastuu...

Annettaisiinkos heille mahdollisuus jäävätä itsensä silloin, kun itsekin tietävät, etteivät pysty vastaamaan sanoistaan/napinpainalluksestaan?

Helkkarin mielenkiintoinen uusi näkökulma asioihin.

Täälläkin asiasta puhuttiin:

Aiheena ahneus

Keskiviikon Kultakuumeessa keskustellaan teatteriohjaaja Kari Heiskasen kanssa ihmisen ahneudesta. Heiskanen on ohjannut Helsingin kaupunginteatteriin mustan komedian Enron-yhtiön noususta ja tuhosta. Toisena aiheena tutkitaan, mistä on kysymys taidekorkeakoulun professorin virkaanastujaisnäyttelyssä. Kulttuurikolumnissa puntaroidaan suomalaista keskustelukulttuuria. Lähetyksen juontaa Kai Ristola.

Kultakuume Ke 3.11.2010 klo 15.15, uusinta klo 21.15

Jani Laasonen

Jo nyt on aika helppo nähdä, kuinka seuraava suuri yhteiskuntaevoluution murros tulee koskettelemaan nimenomaan juuri raha- ja pankkijärjestelmää. Nykyjärjestelmän epäkohdat ovat niin selkeitä ja vastaansanomattomia. Netin aikakaudella ymmärrys leviää nopeasti. Muutos voi olla käsillä ennemmin kuin osaamme arvatakaan.

Vieras (nimimerkki)

"viimeisen 300 vuoden aikana juuri yksikään nykyistä velkapohjaista rahajärjestelmää käyttänyt valtio ei ole koskaan onnistunut pienentämään velkaansa merkittävässä määrin"

Omituista. Jos kerran pari kolmesataa vuotta sitten rikas oli köyhempi, kuin köyhä nykyään, niin tämä lause on ristiriidassa kirjoituksen kanssa. Jos kerran 300 vuotta on mennyt ja velka vaan kasvanut, niin se on ilmeisen hyvä tapa hoitaa valtioiden talouksia.

Torsti Virtanen

"Jos kerran 300 vuotta on mennyt ja velka vaan kasvanut, niin se on ilmeisen hyvä tapa hoitaa valtioiden talouksia."

On toki, jos pitää hyvänä sitä, että kylä lainaa rahaa naapurikylän rahakkailta korkoa vastaan, velkaantuu ja lahjoittaa tuotteita ja palveluita vastikkeetta rahakkaille sen sijaan, että loisi rahaa itse omiin tarpeisiinsa.

Rahat voivat loppua ihan siitä syystä, että tavaraa tuotetaan niin paljon, että rahaa ei ole niiden kaikkien vaihtamiseksi. Vähän sama asia kuin auton moottorista loppuu öljy, jolloin moottori ei enää toimi. Rahaa ei kuitenkaan tarvitse pumpata maan uumenista tai ostaa kaupasta, vaan sitä voidaan luoda yhteisellä sopimuksella lisää tuosta noin sormia napsauttamalla. Naps.

Ongelmaksi muodostuukin se, että miten uusi raha laitetaan kiertoon tai liika raha poistetaan kierrosta. Nykyään se ei enää ole tekninen ongelma, vaan poliittinen tahto puuttuu - korruptio ja tyhmyys rehottaa.

Maalaismummo (nimimerkki)

Ja varsinkin, kun velan nosto on onnistunut ihminen-nimisen rikkauden valtaisassa kasvattamisessa!

Miljardi asukasta saavutettiin vasta 1800-luvun alussa, ja nyt meitä on melkein 7 miljardia!
Nälkää näkeviä on melkein kaksi miljardia, yhtä paljon kuin maapallolla asukkaita 1920-luvun alussa.

Ingengör (nimimerkki)

Miten tämä asia voi olla näin vaikea. Eihän lainaraha ole höttöä, kyllä sen on ihan oikeaa rahaa silloin kun sen nostaa tililtä.
Mikä on höttöä on pankissa tilillä oleva raha, se on VAIN pankin lupaus maksaa summa pyydettäessä, tähän ja tilastomatematiikkaan (kaikki eivät nosta rahaa kerralla) perustuu pankin kyky antaa lainaa enemmän kuin sillä on rahaa, pahimmillan 60 kertaa enemmän.

Kun pankista ottaa lainaa, ainoat toimenpiteet ovat kirjata summa tilille ja taseseeseen että olet heille velkaa summan.

Pankin tarvitse vain huolehtia likviditeetistään ja vakavaraisuudestaan jotka ovat erillisiä prosesseja.

Käyttäjän petrilagus kuva
Petri Lagus
-aake- (nimimerkki)

Zeitgeist Addendum-elokuva puhuu pitkälti samasta asiasta:

http://vimeo.com/10670415

Ratkaisumalli talousdemokraattisessa mallissa on aivan eri kuin Zeitgeist movementilla, mutta ongelmien alkujuuresta ollaan molemmissa erittäin pitkälle yksimielisiä.

Miellyttävää elokuvailtaa!

Ps. Kävin jo täyttämässä ja lähettämässa Talousdemokratia ry:n kannattajakortin ja ehdotan että muutkin tekevät saman liikkeen.

Silurus (nimimerkki)

Olen samaa mieltä valtionvelan järjettömyydestä, mutta en sen perusteista. Minullakin on asuntolainaa jäljellä kuusinkertaisesti *vuotuisten* nettotulojeni verran ja satakertaisesti pankkitilini saldon verran.

On täysin mahdollista ja järkevää, että kymmenen ihmisen "taloudessa", jossa "rahaa" on kolme yksikköä, puolet osallistujista on yhteensä velkaa kymmenen tai vaikkapa sata yksikköä. Se merkitsee vain sitä, että he ovat suurimman osan elämästään vähemmän vapaita, koska he ovat halunneet kuluttaa ennen kuin ovat *itse* tuottaneet. Mikään talous, ei vaikka se perustuisi "velkarahaan", ei voi kuluttaa ennen kuin se on tuottanut. Kysymys on vain siitä, kuka kuluttaa ja kuka tuottaa ja millä ehdoilla.

Käyttäjän Talousdemokratia kuva
Lars Österman

Tästä on jo ollut puhetta ennen mutta toistaisin silti itseäni koska tuo käsite "päämarkkiinatakaaja" tuottaa vaikeuksia ymmärtää.

Näin olen itse ymmärtänyt päämarkkinatakaajan roolin:

Päämarkkinatakaajat eivät välttämättä ole Suomen varsinaisia velkojia vaan ovat sellaisia suurpankkeja joiden kanssa valtionkonttorilla on valtiovelkakirjojen välitys-/myyntisopimus.

Päämarkkinatakaaja välittää valtion pitempiaikaiset obligaatiolainat eteenpäin ja kerää tästä palvelusta sievoiset kymmenien miljoonien eurojen provisiot. (tarkista tarkka luku budjetin viimeisistä riveistä)
Mikäli eivät sitten saa näitä myytyä niin ovat päämarkkinatakaajina sitoutuneet itsekin viime kädessä ostamaan kyseiset velkakirjat Suomelta.

Päämarkkinatakaaja välittäessä Suomen valtion velkakirjoja..

1....erilaisille suursijoittajille niin jo olemassa olevaa velkaperusteista rahaa kierrätetään Suomen valtiokonttoriin tileille ja näin samasta velkaperusteisestä rahasta vaaditaan taas lisää korkoa. Tämä vuorostaan kiihdyttää rahan poistumista kierrosta ja aiheuttaa rahamäärän supistumista. Tätä ei kuitenkaan huomaa heti koska järjestelmä on varsin dynaaminen ja tilanne muuttuu päivä päivältä.

2....pankeille nämä hankkivat velkakirjat investointeina itselleen pääosin uuden tyhjästä luodun pankkiluoton keinoin jolloin eurojärjestelmään syöttyy lisää likviditeettiä - eli rahamäärä kasvaa. Tämä on suoraan verrattavissa siihen että uutta rahaa painettaisiin.
Silti tätä ei koskaan paheksuta lisäinflaatiota aiheuttavana temppuna.

Jos taas jokin valtio tai keskuspankki laskee liikkeeseen lisää setelirahaa laulukuoron virsi on aina se sama inflaatiosta varoittava..(vaikka inflaation todellinen syy on kierrossa olevan rahan korko eikä lainkaan se vähän kasvanut rahamäärä)

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Kiitos Lars tarkennuksesta. Minulla on joskus vähän tapana vetää mutkat suoriksi.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Blogikirjoitus perustuu perusvirheeseen, ajatteluun, että olisi olemassa jotain "oikeaa" rahaa, jolla olisi reaalikate. Tämä käsitys edustaa 1600-luvun talousajattelua ja on aikansa elänyttä. E pohjautuu harhaiseen käsitykseen rahan luonteesta.

Siitä, mitä "raha" oikeasti on, lisää täällä: http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123703-raha...

Kansantaloudesta enemmän: http://jheyno.puheenvuoro.uusisuomi.fi/152551-kans...

Toimituksen poiminnat