Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Talousdemokratioita muinaisessa ja ei niin muinaisessa historiassa

Bernard Lietaer jakaa kirjassaan Mystery of Money rahajärjestelmät kahteen luokkaan, joita hän kutsuu patriarkaalisiksi ja matrifokaaleiksi rahajärjestelmiksi. Hän ei käytä termiä matriarkaalinen, koska hänen mielestään oikeasti naisten hallitsemia yhteiskuntia, joissa miehet olisivat olleet alistetussa asemassa, ei ole ollut olemassa kuin muinaisissa kreikkalaisten taruissa. Lietaer näkee näiden kahden erilaisen rahajärjestelmän kilpailleen hallitsevasta asemasta niin kauan kuin sivilisaatioita on ollut olemassa ja hän väittää, että matrifokaaliset rahajärjestelmät olivat hyvin yleisiä sivilisaatioiden alkuaikoina, kunnes niitä käyttävät kulttuurit joutuivat myöhemmin patriarkaalisten naapurikansojen valloittamaksi ja niiden rahajärjestelmät korvattiin valloittajien arvoja kuvastavilla rahajärjestelmillä.

 

 Yksinkertaisin tapa selvittää, onko jokin kulttuuri patriarkaalinen vai matrifokaalinen on Lietaerin mukaan katsoa kulttuurin jumalkäsitystä, eli palvotaanko kulttuurissa nais- vai mieshahmoa jumalana ja hän näkee eri kulttuurien rahajärjestelmien kautta historian kuvanneen tätä jakoa: feminiinisiä arvoja kunnioittavat ja feminiinistä jumaluutta palvovat kansat käyttivät matrifokaalisia rahajärjestelmiä ja miehistä jumaluutta palvovat kansat käyttivät patriarkaalisia rahajärjestelmiä. Matrifokaalisia rahajärjestelmiä on aina luonnehtinut idea runsaudesta ja sen jakamisesta, kun taas patriarkaalisille rahajärjestelmille on ollut ominaista rahan niukkuus, ahneus, velka ja sen korko.

 

 Eräs vanhimpia koskaan löydettyjä kolikoita on peräisin vuodelta 3200 e.a.a. Kyseessä on pronssikolikko, jota nykyisen Irakin alueella asuneet sumerit käyttivät, ja johon oli lyöty kuva runsauden, hedelmällisyyden, elämän ja kuoleman jumalattaresta Inanna-Ishtarista. Kuten egyptilaisten Hathor-jumalatar tai intialaisten Kali, Inanna-Ishtar kantoi lehmän sarvia, mikä on ymmärrettävää kun ottaa huomioon eläimen merkityksen näiden varhaisten kulttuurien vauraudelle ja ihmisten hyvinvoinnille. Lehmät olivat myös eräs varhaisin rahana käytetty asia ja onkin merkillepantavaa, että sumerin kielessä ”korkoa” tarkoittava sana tarkoittaa myös ”vasikkaa”. Varhaisimmat lainat ihmiskunnan historiassa olivat lehmiä ja viljaa, joita saatettiin antaa niitä tarvitseville ja jotka odotettiin maksettavan takaisin koron kanssa. Tällaisen rahajärjestelmän tekee matrifokaaliseksi se, että siinä ihminen itse voi saada rahan lisääntymään: hän voi kylvää viljan ja siemenistä vaadittu korko kasvaa pelloilla itsestään. Samoin lehmän lainannut ihminen voi maksaa myöhemmin velkansa takaisin korkoineen, kunhan lehmä on tehnyt vasikan. Lähi-Idän muinaisia rahajärjestemiä tutkinut Michael Hudson kertoo temppeleiden olleen näiden järjestelmien keskuksia. Temppelit omistivat maata ja karjaa ja ne lainasivat näitä korkoa vastaan ja korkotuloilla temppelit pitivät huolta orvoista, vanhuksista ja sairaista. Temppelit toimivat myös ajan keskuspankkeina ja ne painoivat omia kolikkojaan, jotka edustivat ”velkaa jumalille” ja joita temppeli saattoi antaa maksuksi temppeliin tuodusta viljasta tai joita he saattoivat lainata rahaa tarvitseville korkoa vastaan ja korkomaksuilla temppelit rahoittivat sosiaalihuoltoaan ja monia muita yhteisölle tarjoamiaan palveluja. Hudson kertoo myös, että koron merkitys kokonaisuudelle ymmärrettiin Lähi-Idässä paljon nykyistä paremmin jo yli 5000 vuotta sitten. Sumerilaiset ymmärsivät, että korko tulisi ennen pitkää kasvattamaan velat mahdottoman suuriksi, joten he omaksuivat tavan, jossa aina hallitsijan vaihtuessa uuden hallitsijan ensimmäinen teko oli antaa kaikkien velat anteeksi, mikä ei ainoastaan tuonut hyvää alkua hänen poliittiselle uralleen, vaan myös piti  vuosituhansien ajan huolen siitä, ettei rahajärjestelmä kaatunut mahdottomiin velkoihin.

 

 Sumerilaisten kulttuuri päättyi toisella vuosituhannella e.a.a, kun sotaisat indo-eurooppaiset kansat valloittivat alueen ja korvasivat hedelmällisyyden jumalatteren Inannan sotaisalla miesjumalalla Nippurilla, joka ukkosen jumalana kuvasi maskuliinista voimaa ja valtaa. Myös rahajärjestelmä muutettiin patriarkaaliseksi. Aiemmin yhteisö oli myöntänyt luotot ja luototuksen tuotot käytettiin yhteisön hyväksi, kun taas tämän korvanneessa rahajärjestelmässä lainoja myönsivät rikkaat yksilöt ja näin korko muuttui yhteisön rahoittajasta sen köyhdyttäjäksi ja orjuuttajaksi ja rikkaiden yksilöiden rikastuttajaksi. Yksityiset rahanlainaajat lainasivat kultaa, jonka määrä ei kasvanut itsestään ja jonka korko teki lainojen takaisinmaksusta hyvin vaikeaa. Näin luototus, joka aiemmin oli ollut yksilöiden turva ja yhteisöjen rahoittaja, muuttui nyt toisten hyväksikäytöksi, joka on sittemmin historian aikana saattanut ihmisiä orjuuteen enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä.

 

 Stephen Zarlenga kirjoittaa kirjassaan Lost Science of Money, että kolikot eivät olleet kauppiaiden keksintö, vaan varhaisimmat kolikot olivat yleensä halllitsijoiden valmistamia niin, että niiden arvo oli painettu kolikkoon itseensä. Yleensä ajatellaan, että kolikot olivat rahan alkumuoto, joiden arvo perustui siihen, että ne olivat itsessään arvokasta jalometallia, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Aristoteles jo aikoinaan kirjoitti rahan edustavan yhteistä sopimusta vaihdon välineestä ja arvon mitasta. Latinan sana ”fiat” tarkoittaakin ”olkoon niin”, mistä voimme päätellä, että raha on saanut arvonsa jo historian hämärissä lain määräyksestä tai yhteisestä sopimuksesta. Kiinassa lainvoimasta arvonsa saanut paperiraha piti yllä vaurasta korkeakulttuuria tuhansia vuosia ja Euroopassakin katolinen kirkko onnistui pitkään vastustamaan rahanlainaajien valtaa moraalisin perustein ja keskiajalla Englannin talous toimi  yli 700 vuotta hyvin omalaatuisen fiat-rahan turvin.

 

 Raamatussa Jeesus käyttää väkivaltaa yhden ainoan kerran, kun hän tulee Jerusalemiin ja huomaa rahanlainaajien pesiytyneen kaupungin temppelin edustalle. Money Masters dokumenttifilmin tekijät Bill Still ja Patrick Carmack kertovat näiden rahanlainaajien hankkineen itselleen monopolin hopeisten puolishekelien valmistamiseen, jotka olivat ainoat kolikot, mitkä hyväksyttiin maksuksi rukoilusta temppelissä. Rahanlainaajat pitivät näiden kolikoiden määrän hyvin vähäisenä ja hinnan korkeana ja keräsivät siten täyden hyödyn juutalaisten rukoilusta temppelissä, mikä oli Jeesukselle pyhäinhäväistys. Katolinen kirkko vastusti vielä keskiajalla rahanlainausta ja koronkiskonta olikin ankarasti kielletty kirkon laissa. Rahanlainaajien rahan kieltäminen tarkoitti, että vaihdannan ongelmaan piti hakea ratkaisuja toiselta suunnalta. Näistä ratkaisuista ehkä onnistunein oli Englannin kuninkaan Henry I:n 1100-luvulla alkuun saattanut tally-stick rahajärjestelmä. Tally-stickit olivat ihan tavallisia puukeppejä, joihin oli kaiverrettu tietty määrä lovia, jotka osoittivat kepin arvon. Kepit olivat kuninkaan liikkeellelaskemia ja liikkeellelaskun yhteydessä ne halkaistiin keskeltä kahtia, niin että toinen puoli oli kierrossa oleva rahayksikkö ja toinen jäi kuninkaan holviin, jotta kepin aitous voitiin aina tarkistaa sovittamalla puoliskot yhteen. Richard Hoskins kirjoittaa kirjassaan War Cycles, Peace Cycles kierrossa olleiden tally-keppien arvon olleen yhteensä 14 miljoonaa puntaa, kun taas Zarlengan mukaan kierrossa olevien kolikoiden määrä Englannissa ei samana aikana koskaan ylittänyt puolta miljoonaa puntaa, joten voidaan sanoa, että nämä puukepit olivat maan valuutta kyseisenä aikakautena.

 

 Keskiaikaa pidetään nykyisin kurjuuden ja köyhyyden aikakautena, mutta esim. Oxfordin yliopiston historioitsija Thorold Rogers kirjoitti, että keskiajalla talonpoika teki töitä keskimäärin vain 14 viikkoa vuodessa ja tämä riitti hänen perheensä elättämiseen ja muun ajan hän saattoi käyttää haluamallaan tavalla. Huonosta maineestaa huolimatta keskiajalla oli varaa rakentaa upeat katedraalit, jotka seisovat yhä tänä päivänä, aikakautena saatettiin alulle nykyinen yliopistojärjestelmä ja Hoskins kirjoittaa, että keskiajalla ei tunnettu nykyisenkaltaisia työttömiä ja köyhäilistöä, jotka ovat irrallaan kaikista tukiverkoista ja aina puutteen uhkaamia ja tämän hän näkee olleen seurausta juuri siitä, ettei aikakautena suvaittu koronkiskontaa. Tally-kepit olivat yksinkertainen ja toimiva vaihdon väline, jonka määrä ei ollut liian vähäinen kuten kullan määrä ja jota ei voinut väärentää, kuten saattoi helposti tehdä aikakauden paperirahalle. Keppien määrää lisättiin sopivassa suhteessa taloudellisen toimeliaisuuden lisääntymisen kanssa, eikä niiden arvoa ollut mahdollista manipuloida missään pankkiirien suljettujen ovien takana tapahtuvissa kokouksissa, joten nousu- ja laskusuhdanteet olivatkin tuntematon ilmiö aikakauden talouselämässä. Tämä järjestelmä toimi varsin hyvin, kunnes kuninkaat alkoivat velkaantua jatkuvien sotien vuoksi ja rahanlainaajat alkoivat 1600-luvulla haalia rahanvaltaa takaisin omiin käsiinsä. Sittenkin tally-kepit jatkoivat kiertoaan vielä pitkään, kunnes viimein vuonna 1834 ne kerättiin kaikki yhteen ja niitä alettiin polttaa uunissa, joka sijaitsi House of Lordsin hallintorakennuksessa. Aivan kuin kohtalon huonona enteenä tuli karkasi käsistä, levisi koko rakennukseen ja viereisiinkin rakennuksiin ja kävi niin, että tally-keppien polttaminen johti lopulta kokoWestminsterin Palatsin ja Parlamenttitalon palamiseen maan tasalle.

 

 Monet "hyödykerahojen" kannattajat väittävät, että milloin vain maan hallitukselle on annettu oikeus luoda rahaa, on seurauksena aina ollut katastrofi. Toivon tämän lyhyen historiantunnin todistavan moiset tietämättömyyteen perustuvat väitteet vääriksi. Totuus on, että milloin vain yksityisille rahanlainaajille on annettu rahan monopoli, on seurauksena aina ollut katastrofi, kuten vaikkapa nyt meidän omana aikanamme. Lopuksi haluaisin vielä palauttaa mieliin Lietaerin ajatuksen patriarkaalisista ja matrifokaaleista yhteiskunnista. Kumpaa me edustamme? Eikö meidän kulttuurissamme ole ollut käynnissä jo pitkään siirtyminen yhä enemmän matrofokaaliseen suuntaan? Emmekö pidä naista yhdenvertaisena miehen kanssa ja emmekö yhä enemmän kunnioita feminiinisiä arvoja? Jokaisen tällaista siirtymää toivovan tulisi miettiä, millaisen esteen nykyinen peripatriarkaalinen rahajärjestelmämme sille muodostaa. Talousdemokratiaan siirtyminen ei ainoastaan ratkaisisi taloudellisia ongelmiamme, vaan se myös kuvastaisi yhteiskunnassamme jo pitkään tapahtumassa ollutta isoa muutosta, jossa aina kaikkialla läsnäolevat maskuliininen ja feminiininen ovat asettumassa uudenlaiseen tasapainoon.

 

 

Lisätietoa:

Bill Still kertoo lisää erilaisten rahojen historiasta:

Bernard Lietaerin luento patriarkaalisista ja matrifokaalisista rahajärjestelmistä, "Monetary Blind Spots and Structual Solutions":

Michal Hudson kertoo lisää muinaisten Lähi-Idän kulttuurien taloustieteestä:

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Jarkko Hietala

"Oxfordin yliopiston historioitsija Thorold Rogers kirjoitti, että keskiajalla talonpoika teki töitä keskimäärin vain 14 viikkoa vuodessa ja tämä riitti hänen perheensä elättämiseen ja muun ajan hän saattoi käyttää haluamallaan tavalla."

Hieman vanha blogi postaus, mutta tähän kohtaan voisi myös lisätä, että yhteisöissä, joissa ei tunneta rahankäsitettä ollenkaan kuten metsästäjä-keräilijöillä. Ihmiset tekivät työtä keskimäärin vain kaksi ja puoli päivää viikosta.

"In the 1960s, the consensus among anthropologists, historians and sociologists has been that early hunter-gatherer societies enjoyed more leisure time than is permitted by capitalist and agrarian societies;[5][6] For instance, one camp of !Kung Bushmen was estimated to work two-and-a-half days per week, at around 6 hours a day.[7] Aggregated comparisons show that on average the working day was less than five hours.[5]"
http://en.wikipedia.org/wiki/Working_time

Itse uskon, että ihmiskunta ei ikinä olisi edes kyennyt levittäytymään kaikkialle maapallolla jos jo kivikaudella olisi pitänyt raataa niitä tuntimääriä mitä ihmiset joutuvat raatamaan modernissa kapitalistisessa yhteiskunnassa. Rahajärjestelmät ja omistusoikeudet johtavat automaattisesti valtajärjestelmiin, jossa osa joutuu raatamaan itsensä kuoliaaksi ja osa saa kaiken ja vielä enemmän tekemättä mitään.

Toimituksen poiminnat