*

Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Avustusjärjestöistä avustusfirmoihin -oikea ratkaisu kehitysyhteistyöhön?

Nykymuotoinen kehitysyhteistyö on aika lopettaa. Kehitysyhteistyötä on harjoitettu suurella rahalla jo toisesta maailmansodasta lähtien eikä sillä toistaiseksi ole saatu yhtä ainoata maata kehittymään. Tilastot osoittavat, että mitä enemmän jossain maassa harjoitetaan kehitysyhteistyötä, sitä vähemmän siellä tapahtuu kehitystä. Yksikään maailman rikkaista maista ei ole tullut rikkaaksi sen vuoksi, että sai niin paljon apua ulkomailta. Ja useimmat maailman pahiten köyhyydestä kärsivät maat ovat maita, jotka ovat saaneet paljon apua lähihistoriansa aikana ja saavat sitä yhä.

 Olimmepa kapitalismista mitä mieltä hyvänsä, kukaan ei voi kieltää ettei se tuottaisi valtavaa määrää vaurautta ja kaikkea hyvää meidän omissa yhteiskunnissamme. Mutta ei kukaan voi myöskään kieltää ettei se tuota valtavaa määrää köyhyyttä ja kaikkea pahaa siinä samalla. Meille se on tuonut vaurauden, mutta maailman köyhissä maissa se ei näytä toimivan samalla tavalla. Tunnetaan monia tapauksia, joissa köyhän maan talous on kasvanut 10% useita vuosia peräkkäin ja samaan aikaan köyhyys maassa on vain lisääntynyt. Kapitalismi on ainoa tuntemamme keino saavuttaa vauraus, mutta toimiessaan tänä päivänä vapaana köyhissä maissa kapitalismi selvästikin tuottaa suurta vaurautta hyvin pienelle ihmisryhmälle ja suurta köyhyyttä kaikille muille. Näiden köyhien ahdinko koskettaa meitä kaikkia ja omatuntomme sanoo, että heitä pitäisi auttaa. Mutta vaikka annamme heille kuinka paljon apua hyvänsä, heidän tilanteensa ei jostain syystä parane.

 Nykyinen kehitysyhteistyö pyrkii mm. edesauttamaan kestävää kehitystä, vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa, valtaistamaan ihmisiä ja lisäämään heidän toimijuuttaan. Nämä kaikki ovat asioita, jotka kyllä kuulostavat hyvältä, mutta joista on kuitenkin hyvin vaikea tarkkaan sanoa mitä niillä tarkoitetaan ja joiden mittaamiseen meillä ei ole mitään keinoja. Jos hankkeen loppuraportissa sanotaan että ihmisten valtaistumista tapahtui, niin kai sitä sitten tapahtui. Jos joku tarkastaja haluaisi tarkistaa tapahtuiko sitä oikeasti, en todellakaan tiedä miten sen voisi tehdä. Nykyisellään kehitysyhteistyövarat kuluvat tällaisiin hankkeisiin, jotka tarvitsevat lisää rahoitusta joka vuosi ja jotka tuottavat vain pinon raportteja. Olisiko suomalaisilla oikeus vaatia parempaa käyttöä rahalleen?

 Mutta mikä voisi olla vaihtoehto? Suuri kysymys tänä päivänä on kuinka yhdistää liike-elämä ja apu, mutta tämä on hankalaa. Liiketalous tuottaa kyllä vaurautta, mutta toisaalta sen harjoittajien intressina on kahmia sitä itselleen niin paljon kuin mahdollista. Kehitysmaissa toimivat yritykset tuottavat paljon rahaa, josta kyllä riittäisi köyhillekin vaikka kuinka paljon jos yritykset saataisiin jotenkin pakotettua luopumaan rahoistaan, mutta millä oikeudella kukaan voi pakottaa ketään luopumaan rahoistaan? Toisaalta on monia ihmisiä, joilla on aito halu auttaa köyhiä, mutta nämä ihmiset ovat nykyisessä kehitysyhteistyömallissa vähän koomisessa tilanteessa: että he voivat antaa mitään kenellekään, jonkun pitää antaa se ensin heille ja siinä välissä heidän täytyy maksaa rahasta omat palkkansa.

 Paljon on mietitty viime vuosina, kuinka saada enemmän kehitysyhteistyötä liike-elämän harjoittamiseen, mutta entä jos mietittäisiin, kuinka saada enemmän liike-elämän harjoittamista kehitysyhteistyöhön? Entä jos kehitysyhteistyöhankkeelta alettaisiin vaatia, että sen pitää rahoittaa itse itseään? Entä jos maailmanparantaja alkaisi siksi, mitä hän eniten inhoaa: kapitalistiksi kehitysmaahan?

Haluan ehdottaa, että avustusjärjestöt korvataan avustusfirmoilla. Päämäärä olisi yhä se sama köyhien auttaminen mutta tässä mallissa auttaja tienaisi ne rahat, joilla hän auttaa. Hän omistaisi jonkin liikeyrityksen kehitysmaassa, ja tätä yritystä hän johtaisi markkinatalouden periaatteiden mukaisesti: tarkoitus olisi tehdä mahdollisimman paljon rahaa, mutta tätä ei tehtäisi, jotta osakkeenomistajat rikastuisivat tai koska se on joku kaiken liike-elämän pyhin periaate, vaan tässä mallissa rahaa tienattaisiin mahdollisimman paljon, jotta voitaisiin nostaa mahdollisimman monta ihmistä köyhyydestä. Kuinka tämä käytännössä tapahtuisi?

 Haluan ottaa esimerkiksi turismin, sillä se on ilmiö, joka kyllä periaatteessa tuo suuret määrät rahaa kehitysmaihin, mutta käytännössä suurin osa näistä rahoista menee kehitysmaissa sellaisille ihmisille, jotka omistavat hotelleja. Suomi voisi käyttää kehitysyhteistyövaroja vaikka hotellin ostamiseen Nepalista ja antaa hotellin meidän maassa toimivien kehitysyhteistyöntekijöiden haltuun ja he käyttäisivät hotellin tuotot paikallisten kehityshankkeiden rahoittamiseen. Aina kun turisteja tulisi yöpymään hotelliin ja he maksaisivat laskunsa, raha menisi suoraan köyhyyden vähentämiseen ja paikallisyhteisöjen kehittämiseen. Eli joka kerta kun joku maksaisi oluen avustushotellin baarissa, oluesta maksettu raha olisi tavallaan Suomen suoraa kehitysapua Nepalille.

Turismiesimerkistä on kenen tahansa helppo tajuta kuinka suuri merkitys kuluttajan valinnalla voisi olla avustusfirmojen toiminnalle. Kuluttajan valinta on periaatteessa loistava idea. Siinä annetaan kuluttajalle mahdollisuus päättää, minkälaista bisnestä haluaa tukea. Nykyisellään kuluttajanvalinnassa on kuitenkin suuri ongelma: eettisemmin tuotetut tuotteet ovat aina kalliimpia ja monesti huonolaatuisempia, johtuen siitä, että niiden eettisyys tulee tuotteen korotetusta hinnasta tai vaihtoehtoisesta tuotantorakenteesta. Avustusfirmojen tapa tuottaa tavaroita ja palveluita ei eroaisi kilpailusta mitenkään, vaan ero olisi siinä, kuinka firma käyttää voittonsa. Siinä missä perinteisen firman tarkoitus on kerätä mahdollisimman paljon rahaa, olisi avustusfirman lopullisena tarkoituksena jakaa pois mahdollisimman paljon rahaa. Tästä johtuen ei olisi mitään syytä, miksei olisi mahdollista tarjota kuluttajalle samaa laatua samaan hintaan. Turistien majoittuminen avustushotelleihin ei olisi reilua turismia sen takia, että siellä he maksaisivat vaikka 5% ylimääräistä ja hotelli sitten käyttäisi 5% tuotostaan hyväntekeväisyyteen. Avustushotellissa ei maksettaisi mitään ylimääräistä, vaan siellä yöpyminen olisi reilua turismia sen vuoksi, että hotelli käyttää 100 % tuotostaan hyväntekeväisyyteen. Joten yksi ihan tavallinen köyhään kehitysmaahan lomalle saapuva turisti voisi parin kolmen viikon aikana auttaa tuhansilla euroilla ja nostaa vaikka kuinka monta perhettä köyhyydestä eikä hänen tarvitsisi tehdä mitään muuta kuin löhötä rannalla, vaatia palvelua ja nauttia olostaan. Kuinka moni Nepaliin matkaava suomalainen ei haluaisi yöpyä mieluummin tällaisessa avustushotellissa, jos sellainen mahdollisuus olisi tarjolla? Eikä matkatoimistoja varmasti olisi kovin vaikea saada ideaan mukaan.

 Turismi voisi olla helpoin paikka aloittaa, mutta miksei avustusfirma voisi olla mikä tahansa firma? Suomen valtio voisi vaikka maksaa Nokialle kehitysyhteistyörahoja siitä, että Nokia rakentaa matkapuhelinverkon johonkin Afrikan kaupunkiin ja tämä verkko annettaisiin meidän maassa toimivien kehitysyhteistyöntekijöiden haltuun ja he tekisivät verkolla niin paljon rahaa kuin olisi mahdollista. Näin tehtäessa olisi ensinnäkin siirretty teknologiaa etelään ja olisi parannettu paikallista infastruktuuria. Lisäksi olisi luotu kaupungin talouteen köyhyyttä jatkuvasti lieventävä rakenne, jossa kaikki puhelimien puheaikoihin käytetty raha menisi suoraan niitä eniten tarvitseville, eli kaikki se raha olisi tavallaan Suomen kehitysapua kyseiselle maalle. Kuluttajan valinta toimisi myös siellä päässä ja ihmiset voisivat ostaa samanhintaista puheaikaa joko avustusoperaattorilta, joka käyttää rahat heidän nostamiseensa köyhyydestä tai siltä toiselta operaattorilta, joka siirtää ne ulkomaille.

Avustusfirmoihin siirtyminen mahdollistaisi myös sen, että Suomen valtio voisi maksaa suuren osan kehitysyhteistyörahoistaan kotimaisille yrityksille, sillä jos kapitalistiksi aikoo ryhtyä, tarvitsee tuotantovälineet ja ne voitaisiin ostaa Suomesta. Tämä voisi helpottaa sen 0,7 % saavuttamista huomattavasti.

 Entä kuinka avustusfirman tuottamat rahat tulisi käyttää? Tämä on kysymys, johon ainoa oikea vastaus löytyy niiltä ihmisiltä, keiden hyväksi rahat haluamme käyttää. Jos siirryttäisiin avustusjärjestöistä avustusfirmoihin, voitaisiin ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyön historiassa mennä kysymään niiltä köyhiltä joita ollaan auttamassa, että ”mitä te haluaisitte”? Tällä voisi olla vallankumouksellisia vaikutuksia kehityshankkeiden tehokkuuteen. Tähän asti kaikkien köyhien auttajien on pitänyt kysyä rahoittajiltaan, että millaisia hankkeita he haluaisivat tänä vuonna rahoittaa.

 Joten mielestäni olisi hyvät syyt vaihtaa avustusjärjestöt avustusfirmoihin. Kapitalismi on liian tärkeää jätettäväksi kapitalisteille. Mietin vain, onko maailmanparantaja valmis luopumaan sädekehästään? Hän saattaa kiukustua ehdotuksesta ja kysyä mitä auttamista se muka on jos ei anna edes mitään apua? Mielestäni sitä avun antamista on jo kokeiltu, ehkä olisi aika kokeilla tätä seuraavaksi.

 Opettaja opetti minulle jo ala-asteella, että jos köyhälle antaa kalan niin huomenna hänelle tulee taas nälkä. Jos sen sijaan hänet opettaa kalastamaan, hän pärjää omillaan sen jälkeen. Näen nykymuotoisen kehitysyhteistyön niin, että siinä on suuri joukko korkeapalkkaisia asiantuntijoita opettamassa köyhiä kalastamaan ja köyhät miettii, että ”joo, hyvältä kuulostaa, mutta kun ei ole edes yhtä onkea!”

Jos halutaan pysyä samassa kuvassa, niin ehdottamassani mallissani kehitysyhteistyö olisi sitä, että ostettaisiin Suomesta hieno kalastusvene ja paljon virveleitä ja verkkoja kyytiin, ajettaisiin köyhien rantaan ja sanottaisiin: ”Kaikki kyytiin, nyt lähdetään porukalla kalastamaan!”. Ja jäätäisiin sinne kalastamaan, kaikki samassa veneessä. Ei enää mietittäisi kuinka me voitaisiin kehittää niitä alikehittyneitä ihmisiä siellä. Yritettäisiin vain yhdessä saada mahdollisimman paljon kalaa ja jakaa se mahdollisimman reilusti. Onko elämä täällä ”kehittyneessä” maailmassa muka jotain sen ihmeellisempää?

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Vee (nimimerkki)

"Ttarkoitus olisi tehdä mahdollisimman paljon rahaa, mutta tätä ei tehtäisi, jotta osakkeenomistajat rikastuisivat tai koska se on joku kaiken liike-elämän pyhin periaate, vaan tässä mallissa rahaa tienattaisiin mahdollisimman paljon, jotta voitaisiin nostaa mahdollisimman monta ihmistä köyhyydestä. Kuinka tämä käytännössä tapahtuisi?"

Säätiöhän se on rahantekokone Suomessa, turhanpäiväisen julkisuuden ja verottajan ulottumattomissa. Säätiötä ei tarvitse perustaa, riittää kun pyytää jotain olemassa olevaa Kehittyvien Maakuntien Riihi -säätiötä muuttamaan säätiön sääntöjä:

"Säätiölaki / Sääntöjen muuttaminen ja säätiön lakkauttaminen.
17§ --- Säätiön tarkoitusta voidaan muuttaa vain, milloin säätiön varojen käyttäminen edelleen sille määrättyyn tarkoitukseen olisi ilmeisesti hyödytöntä taikka lain tai hyvien tapojen vastaista... "

das Kapital (nimimerkki)

"Nimensä mukaisesti kapitalismi pyrkii pääoman (kapitaalin) kasvattamiseen ja materiaalisen omistuksen keskittämiseen. Kaiken toiminnan ja päätöksenteon motiivina on yksinomaan taloudellisen voiton kasvattaminen." http://fi.wikipedia.org/wiki/Kapitalismi

Kapitalismi on siis järjestelmä, joka tähtää pääomaan maksimaaliseen tuottoon. Jos investointien sijaan voitot ohjataan hyväntekeväisyyteen, niin tällöin maksimaaliseen voittoon ei pyritä. Tällöin kyse ei siis ole kapitalismista vaan jostain muusta, vaikkapa osuuskunnasta.http://fi.wikipedia.org/wiki/Osuuskunta

Olisi ehkä hyödyllistä tarkastella vaikkapa Suomen valtion kehitysyhteistyöhankkeita, jotka varsin harvoin tähtäävät "voimaannuttamiseen" tai ruohonjuuritason kasvuun.(ks. http://www.formin.fi/Public/default.aspx?nodeid=15...)

Varsin monet hankkeet ja instrumentit ovat itse asiassa kaupankäynnin välineitä kuten esimerkiksi korkotukiluotot (http://www.formin.fi/Public/default.aspx?nodeid=31...)

Lisäksi Suomen valtio tukee kansalaisjärjestöjen hankkeita, jotka usein ovat juuri tuota mainitsemaasi ruohonjuuritason toimintaa. Se, että jotakin ei voida numeerisesti "mitata" ei välttämättä tarkoita, etteikö ilmiötä (valtaistumista) olisi olemassa, ja etteikö se olisi hyödyllinen maaperän muokkaus myöhempiä investointeja (taloudellista kehitystä) varten.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Repesin tosi pahasti kun luin selostukset tästä korkotukiluotosta: "Korkotukiluottojärjestelmä on viejävetoinen, ja lainamuotoinen yhteistyö vahvistaa kohdemaan omistajuutta."
-Hallelujah! Kunhan saadaan sen hetken muotisana, kuten tämä "omistajuus" lätkäistyä johonkin, kuten vaikka tässä tapauksessa maailman köyhimpien ihmisten velkaannuttamiseen tyhjästä taiotulla rahalla, niin silloin kaikki on hyvin.

apris28 (nimimerkki)

Näin TV:stä jokunen aika sitten dokumentin, joka kuvasi Kiinan harjoittamaa kehitysyhteistyötä Afrikassa. Kiinan kansalaisia oli muuttanut perheineen Afrikkaan toteuttamaan yhdessä paikallisväestön kanssa maanviljelystä, puutarhatuotteiden viljelyä. Paikalliset työntekijät tekivät varsinaiset työt ja johto oli kiinalaisten käsissä.
Kovin työtä vieroksuvilta näyttivät nuo paikalliset olevan, sillä työnjohto joutui usein puuttumaan "lapionojaajien" työtahtiin.

Tuo kuvaus kertonee hyvin sen ettei pelkän rahan syytäminen kehitysmaihin ,eikä paikallisille yrityksillekään annettu avustus tuo toivottuja tuloksia. On johdettava avunantajan toimesta hyvin suunniteltuja kehittämisprojekteja, siis Suomesta lähetettävä johto- tai valvovahenkilöstö kuhunkin tarpeelliseksi kartoitettuun projektiin. Projektien rahoitusten valvonta tulee tapahtua Suomesta käsin.

Silurus (nimimerkki)

Kapitalismi ei ole missään tuottanut köyhyyttä, vaan se on perinyt sen muilta järjestelmiltä, jos kielikuvat sallitaan. Todellisuushan on se, että köyhyys on ihmiskunnan tai luonnon normaali olotila. Ihmisen vaurautena pitämät asiat: koulutus, terveys, viihde, ravinto eivät esiinny luonnossa runsaasti, eivätkä ole saatavilla vaivatta, vaikka kyseinen tilanne elää sitkeänä myyttinä eri uskonnoissa.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

"Kapitalismi ei ole missään tuottanut köyhyyttä" Hhmmm... Tähän voisin sanoa, että uskontoja on monenlaisia, kullakin omansa. ;)

Silurus (nimimerkki)

Ole hyvä ja anna jokin oikea esimerkki väitteestäsi. Sen verran voin kyllä myöntää, että kapitalismin vallitessa on mahdollista edelleen tehdä tyhmyyksiä; kapitalismi ei takaa voittoja, eikä se takaa ihmisen onnellisuutta. Kapitalismi mahdollistaa ihmisen tavoitella omaa onnellisuuttaan keinoin, jotka tekevät onnellisuuden saavuttamisen mahdottomaksi. Kyseessä ei ole kuitenkaan kapitalismin vika, eikä varsinkaan erityisesti kapitalismin vika.

Kapitalismilla tarkoitan Randin määritelmän mukaisesti puhdasta laissez-faire -kapitalismia, jossa valtio on erotettu taloudesta samalla tapaa, kuin joissain maissa valtio on erotettu kirkosta.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

No vaikka tämä maapallo, missä puolet ihmisistä elää alle kahdella dollarilla päivässä on aika hyvä esimerkki.

Silurus (nimimerkki)

Kuten totesin, maapallon luonnollinen olotila on köyhyys, eli vaurauden puute. Miten kapitalismi, eli yhteiskuntajärjestelmä, joka kunnioittaa yksilönoikeuksia, omistusoikeutta ja oikeutta tavoitella omaa onnellisuuttaan on mielestäsi *tuottanut* sitä? Toisin sanoen: miten kapitalismi on tuhonnut vaurautta, jota ei luonnostaan ole edes olemassa?

Voin kyllä löytää helposti syitä, miten kommunismi, altruismi, mystisismi tai kollektivismi on sekä tuhonnut vaurautta, että estänyt sen muodostumista.

Vee (nimimerkki)

Kyllä tässä on kehittämisen arvoinen näkemys.

Painopiste tosiaan tuosta kalan antamisesta toimintapuitteiden kehittämiseen. Tuon kielikuvasi suomalainen hyvin varustettu kalastusalus voisi olla osaamista rakenteellisten ongelmien vähentämiseen. Ylipäätään Suomen tulisi viedä osaamista, meillä ei ole sen mittaluokan rahavaroja että voisimme hoitaa osuutemme vain rahaa kippaamalla.

Suomalainen maailmanparantajien kehitysapuosuuskunta (kiitos vinkistä, das Kapital) siis tulisi kohdemaassa toimeen omillaan: paikallisella lainsäädännöllä, paikallisessa kilpailussa, paikallisella elintasolla. Valtion tuen ohjaaminen tämän yrityksen investointeihin vääristäisi maan kilpailutilannetta. Sen sijaan tämä osuuskunta voisi hakea Suomen valtiolta tukea infrainvestointeihin, jotka olisivat vapaasti paikallisen elinkeinoelämän hyödynnettävissä (tietoliikenneinfrastruktuuri, tietojärjestelmät, satamateknologia, jne).

Ei tunnu järkevältä, että Suomen kehitysapu siroutuu joka puolelle, sen sijaan tulisi jakaa "kehittyneiden" maiden vastuita alueellisesti. Ei ihan yksi alue/yksi kehittäjä, vaan limittyneenä yhteistyönä: "pisteiden s, t, u ja v rajaamalla alueella / valtioissa a b ja c teknologiainfran kehittämisvastuu on Suomella, koulutusjärjestelmän kehittämisvastuu on Norjalla, liikenneinfrastruktuurin kehittämisvastuu on Kanadalla ja koordinointivastuu on Sveitsillä." Vastaavia vastuun maantieteellisiä alueita Suomelle 4-5 kappaletta, ja valtion panostukset vain näihin. Avun edellytyksenä on yhteiskuntajärjestelmän vakiinnuttaminen (mielellään joku demokratian sovellus) joka takaa sen että tuki ei kokonaan valu aseisiin tai korruptioon. Tällä maahan integroituneiden avustusfirmojen mallilla tuki tulisi suoraan kehityspanostuksiin, ei päivittäistoimintaan jonka avustusosuuskunnat hoitaisivat liiketoimintansa tuotoilla.

Erikseen sitten akuuttien tilanteiden kriisiapu: siinä käsittääkseni suomalaiset ovat vahvoilla nopean liikkeellelähdön valmiudessa (esim. FinnRescue), jos sitä ei sössitä enää akuutissa vaiheessa byrokratiaan. Miksipä ei näissäkin keskitytä oman pitkäaikaisen kehitysvastuun alueille, jossa jonkinlaista tukiorganisaatiota on näiden maailmanparantajaosuuskuntien muodossa.

Vieras (nimimerkki)

Loistojutut taas Ville ja olen 100% samaa mieltä.

Yksi toivomus olisi: tekstisi ulosanti voisi olla hiukan selkeämpi ja voisit helposti tiivistää lauseita ja juttuja lyhyemmiksi sisällön kärsimättä.

Olet selkeästi kehittymässä oikeaksi vaikuttajaksi ja olisi tosi hyvä vaikka käydä jonkun kirjoittajan kanssa tekstijuttuja läpi että viesti menisi mahdollisimman tehokkaasti perille.

Kiitos ja terveisin vieläkin amätöörimpi kirjoittaja :)

Toimituksen poiminnat