*

Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Kuplatalous – miksi aina uusi Buum-and-Bust?

  • Kuplatalous – miksi aina uusi Buum-and-Bust?

Maailmanpankin mukaan viimeisen 25 vuoden aikana on koettu 96 pankkikriisiä ja 176 finanssikriisiä. Nykyinen finanssikriisi on suurin sitten 30-luvun suuren laman – tai oikeastaan paljon sitäkin suurempi – muttei se todellakaan tarkoita, ettei siihen väliin olisi mahtunut kriisejä. 80- ja 90- lukujen aikana koettiin systemaattisia finanssikriisejä ainakin 93:ssa eri maassa, joista 88 luokiteltiin ns. kehittyviksi maiksi. Erityisesti viimeksimainittujen tapauksessa kriisin ratkaisussa on yleensä ollut mukana IMF ja Maailmanpankki ainaisine vaatimuksineen ”markkinoiden vapauttamisesta” ja niiden sääntelyn lopettamisesta, mikä on melko ironista, sillä rahamarkkinoiden vapauttaminen nähdään yleisesti syynä nykyiseen kriisiin ja nykyisin jopa Alan Greenspan myöntää, etteivät valvonnasta ja sääntelystä vapautetetut pankit ole onnistuneet oman edun tavoittelullaan toimimaan edes omistajiensa parhaaksi, muusta taloudesta puhumattakaan.

 Mikä sitten aiheuttaa näitä toistuvia kriisejä ja kuplien puhkeamisia? Tarkastelu tulee aloittaa rahasta itsestään ja sen luomisen mekanismista. Vaikka kaikki puhuvat aina pankkilainoista, totuus on, ettei mitään ”pankkilainoja” ole olemassakaan, sillä pankit eivät lainaa rahaa, joka kuuluisi jollekin toiselle kuin sille henkilölle, jolle laina myönnetään, vaan ne luovat rahaa tyhjästä myöntäessään lainoja. Pankkien myöntämä luotto muodostaa nykyisellään n 95–98% kaikesta rahasta, mikä kansantalouksissa liikkuu. Rahan itsensä luominen on yksityistetty jo ajat sitten. Tämä on ensinnäkin tärkein asia talouden toiminnasta, mikä ihmisten tulisi tietää ja se on myös tärkein syy siihen, että koemme jatkuvia nousukausia seuraavia laskukausia ja talouskuplien puhkeamisia, joista seuraa pankki- ja finanssikriisejä, joista taas kärsii koko yhteiskunta.

Pankkien tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Laki määrää ne asettamaan tämän tavoitteen kaiken muun edelle. Ne eivät ajattele kestävää kehitystä, eivät muun yhteiskunnan hyötyä ja eivät selvästikään edes omaa pitkän aikavälin hyötyään, kun ne tekevät päätöksiään rahan luomisesta. Tietty vallitseva neoliberalistinen taloustiede vakuuttaa, että tällainen yksityinen ja ”markkinaehtoinen” rahanluominen johtaa siihen, että rahaa luodaan juuri oikeat määrät juuri niihin kaikista tuottavimpiin yrityksiin ja järkevimpiin kohteisiin, mutta samaan aikaan jokainen voi nähdä, että silkka rahalla spekulointi – joka ei tuota yhtään mitään yhteiskuntaan – on jättänyt pankkien rahanluonnissa kaiken muun varjoonsa.(KUVA)

Spekulointia on monenlaista, sitä voi tapahtua asuntomarkkinoilla tai osakepörssissä, mutta nykyisin suurin osa maailman rahasta on sijoitettu ”finanssi-instrumentteihin”, joiden suomenkielisiä nimiä (tai edes mitä ne oikeastaan ovat) en tiedä: asset-backed securities (ABS; MBS, ABCP, etc.), credit-derivatives: credit default swaps (CDS), collateralised debt obligations (CDOs)  jne., structured investment vehicles (SIVs), special purpose companies (SPCs) ja näitä kaikkia kauppaa joukko erilaisia hedge-rahastoja.

Kun rahaa luodaan tällaisiin tarkoituksiin, on mahdollista tehdä voittoa niin kauan, kun uusi raha saa hinnat nousemaan, vaikkei luotaisikaan mitään todellista uuden rahan vastineeksi. Kuplan kasvu menee jotenkin näin:

pankit lisäävät lainanantoaan -> rahan määrä kasvaa -> omaisuuksien arvot kohoavat -> yhtiöiden taseet paranevat -> vakuuksien arvot nousevat -> luottamus tulevaisuuteen kasvaa -> pankit lisäävät lainanantoaan -> rahan määrä kasvaa ja kupla paisuu.

Jossain vaiheessa – yleensä keskuspankin nostaessa korkoaan – pankit vähentävät lainojen myöntämistä, jolloin sama mekanismi, joka sai kuplan paisumaan, alkaa nyt toimia takaperin:

pankit vähentävät lainanantoaan -> rahan määrä vähenee -> konkursseja -> työttömyys kasvaa -> kysyntä ja talouskasvu heikentyvät -> deflaatio -> maksamattomat velat lisääntyvät -> pankit vähentävät lainanantoaan -> rahan määrä vähenee ja kupla puhkeaa.

Tämän mallin mukainen rahan luominen spekulatiivisiin tarkoituksiin on ollut syynä mm. 20-luvun suureen pörssiromahdukseen, Skandinavian 80-luvun pankkikriisiin, Japanin 80-luvun pankkikriisiin, Aasian 90-luvun talousromahdukseen, Iso-Britannian 2007 kiinteistökuplaan, USA:n viimeisimpään asuntokuplaan, samoin Irlannin ja Espanjan viime vuosien vastaaviin kupliin.

Mikäli tämä jatkuva buum-and-bust sykli haluttaisiin saada katkaistua, tulisi uuden rahan luomisessa huolehtia ensinnäkin, ettei rahaa luoda spekulatiivisiin tarkoituksiin ja toisekseen uuden rahan myötä talouteen tulisi tulla uutta tuotantoa ja todellisia hyödykkeitä uuden rahan vastineeksi, jottei uusi raha johtaisi nouseviin hintoihin. On hankala kuvitella, kuinka nykyinen pankkijärjestelmä - joka johdannaismarkkinoidensa ansiosta voi tehdä voittoa kuplien puhjetessakin ihan yhtä hyvin kuin niiden täyttyessä – voitaisiin koskaan saada toimimaan millään muulla tavalla, kuin sillä, joka tuottaa nopeiten suurimmat voitot pankkien omistajille, mikä on muulle yhteiskunnalle aika suuri ongelma.

 

Lähteet:

Richard A. Werner:

"Understanding and forecasting the credit cycle - Why the mainstream paradigm in ecomonics and finance collapsed"

"Central Banking and the Governance of credit creation"

Katso myös keskuspankkiirin ja professorin Bernard Lietaerin 20min esitys finanssijärjestelmän systemaattisesta epävakaudesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat