Rahan Valhe Puheenvuoroja maailman tärkeimmästä vaietusta asiasta

Myytti inflaatiosta - Liikaa rahaa

  • Kuva 1. Valtion luoma rahamäärä verrattuna pankkien luomaan rahamäärään.
    Kuva 1. Valtion luoma rahamäärä verrattuna pankkien luomaan rahamäärään.
  • Kuva 2. Rahan luomisen ja työllisyyden välinen yhteys, jota ei pitäisi olla olemassa.
    Kuva 2. Rahan luomisen ja työllisyyden välinen yhteys, jota ei pitäisi olla olemassa.
  • Kuva 3. Muutokset rahan luomisessa tapahtuvat aina ennen muutoksia työllisyydessä.
    Kuva 3. Muutokset rahan luomisessa tapahtuvat aina ennen muutoksia työllisyydessä.

Kun me talousdemokraatit yritämme ehdottaa, että valtion tulisi luoda lisää rahaa talouteen, yleensä meille nauretaan ja annetaan saman tien oppitunti inflaatiosta. Jos valtio loisi lisää rahaa, se johtaisi vain ja ainoastaan inflaatioon eikä hyödyttäisi taloutta millään tavalla. Näin meille sanotaan ja päivitellään, kun on kaiken maailman hourupäitä taas liikenteessä.

Tällaisia näkemyksiä esittävät etenkin taloustiedettä opiskelleet, joille on kerrottu rahan kvantiteettiteoriasta, jonka mukaan rahan kysyntä ja tarjonta markkinoilla ovat aina tasapainossa niin, että jos markkinoille tulee enemmän rahaa kuin mitä vaaditaan markkinoilla olevien tuotteiden ostamiseen, se johtaa automaattisesti hintojen nousuun, kunnes rahan kysyntä ja tarjonta saavuttavat uuden tasapainon korkeammalla hintatasolla. Wikipedia antaa tästä teoriasta seuraavan kuvauksen:

Rahan kvantiteettiteorian perustana on Fisherin yhtälö:

 M x V = P x T ,

missä

  • M on rahan määrä eli tietyn periodin, kuten vuoden, aikana kierrossa olevan rahan määrä
  • V on rahan kiertonopeus, joka kertoo missä ajassa keskimäärin yksi rahayksikkö kulutetaan
  • P on yleinen hintataso
  • T on taloudellisen toimeliaisuuden määrä, jota voidaan mitata transaktioiden reaaliarvon indeksillä

Jos rahan kiertonopeus ja taloudellisen toimeliaisuuden määrä korreloivat keskenään, on siis rahan määrällä ja myytävien tuotteiden ja palvelujen määrällä (ceteris paribus) suora verrannollinen yhteys hintoihin. Kausaliteetti kulkee teorian mukaan vasemmalta oikealle.

Rahan kvantiteettiteoria liittyy täten monetaristiseen neutraliteettiin, jonka mukaan vaikkapa rahavarannon tuplaus tuplaa hintatason ceteris paribus, muttei vaikuta mitenkään tavaroiden ja palveluiden reaaliseen kokonaistuotantoon, reaalikorkoihin tai työttömyyteen.

Eli tämän teorian mukaan kokemamme jatkuva inflaatio johtuisi siitä, että rahan määrä kasvaa koko ajan enemmän kuin taloudellisen toimelijaisuuden määrä, ”too much money chasing too few goods”, eli meillä on liikaa rahaa ja liian vähän tavaraa.

Oletetaan hetki, että tämä on koko totuus inflaatiosta. Yksityiset pankit luovat n.98 % kaikesta rahastamme (Kuva 1) myöntäessään lainoja, joten rahan kvantiteettiteorian mukaan pankit ovat vastuussa 98 % inflaatiosta. On todella hämmästyttävää, ettei julkisessa keskustelussa inflaatiosta koskaan kuule sanallakaan syytettävän ilmiöstä pankkeja ja niiden oikeutta luoda mitkä tahansa määrät rahaa mihin tahansa tarkoitukseen ja aina korolla. Pankeilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huolehtia siitä, että niiden luoma raha toisi uutta tuotantoa talouteen ja kerta toisensa jälkeen ne ovat luoneet rahaa milloin minkäkin hintakuplan – oli se sitten IT-osakkeet tai asuntomarkkinat - paisuttamiseen, mikä johtaa vain nouseviin hintoihin tuomatta mitään todellista uuden rahan vastineeksi, ja mistä seuraa taloudellista ahdinkoa hyvin monille aina siinä vaiheessa kun kupla puhkeaa.                                                                                    

Lisäksi tulee muistaa, että velkaan perustuvassa rahajärjestelmässä rahan määrän on itse asiassa pakko kasvaa jatkuvasti, sillä vanhojen velkojen maksu korkoineen vaatii jatkuvaa entistä suurempaa velanottoa, joten sikäli kun rahan kvantiteettiteoria pitää paikkaansa, inflaatio ei voi koskaan loppua nykyisessä rahajärjestelmässä, paitsi 30-luvun kaltaisen katastrofaalisen deflaation kautta. (Katso aiempi ”Raha ja eksponentiaalisen kasvun ongelma”)

Rahan kvantiteettiteoria kuulostaa kyllä järkevältä, mutta se jättää täydellisesti huomiotta sen tosiseikan, että kaikki raha syntyy velasta, että raha on velkaa ja että koron vuoksi velkaa on aina enemmän kuin on rahaa tämän velan maksamiseen. Rahan kvantiteettiteoreetikot kyllä huomioivat jyrkästi nousevan rahan määrän käyrän, mutteivat vielä jyrkemmin nousevaa velan määrän käyrää sen yläpuolella. Nämä pikku yksityiskohdat rahasta taloustiede sivuuttaa täysin merkityksettöminä ja keskittyy ainoastaan sen määrään. Miltä tarina rahan määrästä ja inflaatiosta näyttää, kun sitä tutkitaan pintaa syvemmältä?

Aloitetaan tarkastelu kvantiteettiteorian ”monetaristisesta neutraliteetista”, jonka mukaan kulloinkin olemassa oleva rahamäärä on aina riittävä ja jonka mukaan rahan määrän lisääminen johtaa vain rahan arvon heikkenemiseen vaikuttamatta mitenkään tuotantoon tai työllisyyteen. Tämä on väite, joka on yleisesti hyväksytty, ja jonka paikkaansapitävyyden voi empiirisesti tarkastaa. Professorit Steve Keen ja Richard Werner ovatkin tehneet juuri näin ja todenneet, että virallinen totuus ei pidä ollenkaan paikkaansa ja että rahan määrä on itse asiassa tärkein taloutta ohjaava tekijä (Kuvat 2 ja 3+ linkki lopussa). Rahan määrän kasvu johtaa työllisyyden kasvuun ja vastaavasti rahan määrän pieneneminen johtaa työttömyyden kasvuun. Rahan kvantiteettiteorian mukaan mitään tällaista yhteyttä ei ole olemassa. Kuinka näin oleellinen asia on voinut jäädä huomaamatta taloustieteilijöiltä? Ensinnäkään heillä ei ole tapana rasittaa itseään millään teorioidensa empiirisellä testaamisella ja toisekseen suurin osa heistä elää rahan valheen maailmassa, jossa pankkilainat ovat peräisin talletuksista, eivätkä he sen vuoksi etsi vastauksia oikeasta paikasta. Jos uskoo tähän myyttin, niin silloin pankkilaina tarkoittaa vain ostovoiman siirtämistä rahan säästäjiltä rahan lainaajille, eikä uuden rahan ja uuden ostovoiman luomista, mitä pankkilaina todellisuudessa on.

Jos otetaan huomioon, että velkaa on aina enemmän kuin on rahaa, alamme ymmärtää, mistä yhteys rahan määrän ja työllisyyden välillä voisi johtua. Rahan määrä ei ole aina riittävä, kuten ”monetaristinen neutraliteetti” väittää, vaan se on aina riittämätön. Rahan kysyntä on aina suurempaa kuin sen tarjonta. Rahan tarjonta on selvästikin taloutta rajoittava tekijä, minkä voi todeta siitä säännönmukaisuudesta, millä rahan tarjonnan lisääminen johtaa työllisyyden ja tuotannon lisääntymiseen. Mutta jos rahan kysyntä on aina suurempaa kuin rahan tarjonta, niin kuinka voimme samaan aikaan aikaan kokea jatkuvaa inflaatiota, joka väitetysti johtuu siitä, että meillä on liikaa rahaa?

Ehkä paras todistus tätä väitettä vastaan, jonka mukaan meillä on liikaa rahaa ja liian vähän tavaraa on jokapäiväinen kokemuksemme elämästä. Mene minne tahansa tavarataloon, supermarkettiin, ostoskeskukseen tai minne vain, missä myydään jotain, niin siellä sitä tavaraa on valtavat määrät odottamassa ostajaansa. Ja jos ne tavarat joskus ostettaisiin, nykyaikaiselle tuotantokoneistolle ei olisi mikään ongelma tuottaa hetkessä moninkertainen määrä uutta tavaraa tilalle. Väite, jonka mukaan tavaran tarjonta ei olisi riittävän suurta, ei kuulosta kovin uskottavalta. Mietitään sitten kokemustamme rahasta, kuinka niukkaa se tuntuu olevan, kuinka vaivalloista sitä on ansaita, kuinka vähän sillä on mahdollista ostaa kaikista niistä asioista, joita haluaisi ostaa ja kuinka me kaikki jaamme saman tunteen rahasta: lisärahalla olisi kyllä käyttöä. Kenen tahansa (ei-taloustieteilijän), joka miettii hetken omaa kokemustaan tarjolla olevan tavaran määrästä ja tarjolla olevan rahan määrästä pitäisi tajuta, kuinka järjetöntä on väittää, että meillä olisi liikaa rahaa ja liian vähän tavaraa.   

Moni muukin seikka puhuu tätä väitettä vastaan, kuten vaikka kaikkien jatkuva velkaantuminen. Jos meillä kerta on koko ajan niin paljon liikaa rahaa, niin miksi ihmeessä niin kuluttajat, yritykset kuin valtiotkin vain velkaantuvat koko ajan yhä pahemmin? Velkaan joutuminenhan tarkoittaa jo melkein määritelmällisesti sitä, ettei ole tarpeeksi rahaa, mutta vaikka kuluttajat kuluttavat velaksi ja yritykset investoivat velaksi, niin silti meidän pitäisi uskoa, että jatkuva hintojen nousu johtuu siitä, että meillä on vain yksinkertaisesti liikaa rahaa.

Lisäksi rahan kvantitatiivinen teoria näyttäisi toimivan melko valikoivasti, sillä se väittää hintojen nousun imevän aina automaattisesti kaiken ylimääräisen rahan, mutta jostain syystä hintojen nousu ei koskaan ime rikkaiden ylimääräistä rahaa. Jos maailma toimisi, kuten tämä teoria väittää, niin silloin rikkaiden suosimat tuotteet olisivat aina niin hirveän kalliita, että heillä olisi vain hädin tuskin varaa ostaa niitä, mutta todellisuudessa on kokonainen yhteiskuntaluokka ihmisiä, joilla on varaa ostaa rikkaiden suosimia tuotteita ja silti heille jää ylimääräistä rahaa.

Sitten on tämä ilmiö, jota kutsutaan stagflaatioksi. Kun taantuma jatkuu pidemmän aikaa, alkaa yleinen hintataso monesti nousta, vaikka samaan aikaan rahan määrä on laskussa. Tällaistä ilmiötä ei pitäisi olla olemassa, mikäli rahan kvantitatiivinen teoria pitäisi paikkansa. Sitä ei voi mitenkään selittää tällä teorialla, mutta silti sitä tapahtuu. Missä tahansa oikeassa tieteessä yksikin havainto, joka ei ole yhdenpitävä teorian kanssa johtaisi teorian hylkäämiseen, mutta ei taloustieteessä.

Ehkä kaikista huvittavinta tässä M x V = P x T kaavassa on se psykologinen oletus, mikä siihen sisältyy. Kaikkina muina aikoina taloustiede kuvaa markkinoita kilpailun kautta, niin että kaikki tuottajat kilpailevat keskenään pyrkien tarjoamaan mahdollisimman laadukkaita tuotteita mahdollisimman halvalla, mutta rahan määrän lisääntyessä tämä kilpailun periaate heitetäänkin yhtäkkiä menemään. Kukaan ei enää yritäkään myydä halvemmalla kuin kilpailijat, vaan nyt kaikki ex-kilpailijat päättävätkin salaliiton omaisesti kaikki yhdessä nostaa hintojaan. Tai jos hintojen nostamisesta ei päätetä tuottajien ja myyjien salaliiton kokouksessa, niin sitten se tapahtuu tämän teorian mukaan niin, että myyjä huomaa myyntiensä parantuneen ja toteaa: ”Nyt menee tavara ihan liian hyvin kaupaksi ja tulee ihan liikaa rahaa, joten taidanpa nostaa hintoja.” Ajatus on naurettava, mutta näin tämä kvantiteettiteoria implisiittisesti väittää tapahtuvan inflaatiossa. Jos kysyttäisiin vaikka joltain pienyrittäjältä, niin kertoisiko hän nostaneensa hintojaan, koska tavara meni ihan liian hyvin kaupaksi ja rahaa tuli ihan liikaa, vai kertoisiko hän, että hintojen nostamiseen oli joku toinen, ehkäpä ihan päinvastainen syy?

Tarina inflaatiosta jatkuu lähipäivinä. Seuraavaksi vuorossa ”Totuus inflaatiosta – Liikaa velkaa”, jossa yritän esittää paljon uskottavamman tulkinnan inflaatiosta. Kun puhutaan inflaatiosta, puhutaan vain ja ainoastaan rahajärjestelmämme toiminnasta. Mielestäni mikä tahansa teoria rahajärjestelmän toiminnasta, joka jättää huomiotta, että sen toiminta perustuu täysin velan mekanismien varaan voi pakostikin kertoa vain osan totuudesta. Seuraavassa kirjoituksessa yritän selittää, kuinka inflaatio todellisuudessa johtuu velasta eikä liiasta rahasta ja näyttää, kuinka talousdemokratian ehdottama valtion liikkeellelaskema velaton raha on juuri se mitä tarvitaan, jos inflaatio halutaan joskus saada kuriin.

 

Lähteet:

Professori Richard Wernerin haastattelu Bloombergille. Asiaa rahan määrän ja talouden suhdanteiden välisestä yhteydestä sekä nykyisen ohjauskorkoajattelun humpuukista. "In many ways folks, it seems we´re moving into something what seems to be a somekind of conspiracy theory..."

 

Samasta asiasta tietoa myös Steve Keenin blogissa, josta kuvat 2 ja 3 poimittu artikkelista Deleveraging with a twist.

 

Ja tekstissä innoittajana taas kerran Michael Rowbotham: Grip of Death- A Study of Modern Money,  Debt Slavery and Destructive Economics

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (26 kommenttia)

Tapio O. Neva (nimimerkki)

Rahaa kaikille!

Ismo Taalasmaa (nimimerkki)

Joo, ja Mugabelle nobelinpalkinto taloustieteestä!

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Heh heh! Mugabe, tuo aikamme paholainen, joka uhmasi rahan jumalaa. Look what happened to him!

Vieras (nimimerkki)

Kiskastaan tuo apina nyt heti kättelyssä selästä. Mugabeen palataan aina, olisin iloinen jos Ville voisit selittää mitä Zimbabwessa munattiin ja kuinka siltä vältytään sitten kun talousdemokraatit päästetään hommiin. Nykymenolla konkka kolkuttaa ovella. Katelkaa fst5 klo 22.30:Jumala siunatkoon Islantia.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Zimbabwessa hyperinflaatiota edelsi mahdottomat velat IMF:lle samoin kuin myös maan sisäisen pankkisektorin hullut velat, aivan samoin kuin ennen hyperinflaatiota Weimarin Saksassa 1920-luvulla, tai latinalaisen amerikan maita sen jälkeen tai muita Afrikan maita, joissa raha on menettänyt arvonsa. Kaikissa näissä tapauksissa velat olivat kasvaneet liian suuriksi. Me talousdemokratiassa juuri nimenomaan ehdotetaan velkaan perustuvan rahajärjestelmän vaihtamista johonkin toiseen, missä ei olisi tällaista ongelmaa.

Ja tottakai rahan luomisen voi tehdä väärin. Mutta aika kyyninen maailmankuva pitää olla jos ei pysty uskomaan, että meidän olisi Suomessa mahdollista valita hallitus, joka pystyisi hoitamaan rahapolitiikkaa vastuullisemmin kuin joku päästään seonnut joukkomurhaajadiktaattori.

Vieras (nimimerkki)

Kiitän, ja vastedes Mugabe viisastelijat voisivat vaieta.

Visitor (nimimerkki)

"Zimbabwessa hyperinflaatiota edelsi mahdottomat velat IMF:lle samoin kuin myös maan sisäisen pankkisektorin hullut velat"

Hieman tarkennusta, velat eivät olleet mahdottomia, vaan velan oton seuraukset, IMF:n vaatimukset rakennesopeutusohjelmista, ne olivat se tuhon käynnistävä kipinä, tästä enemmän:

http://mattieino.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2010/03/...

Aiheesta löytyy jonkin verran netistä ja vaikkapa kirjastosta lisää Mahmood Mamdanin kirjasta: "Kylmä sota ja terrorin juuret" (engl. "Good muslim, Bad muslim. America, the Cold War , and the roots of terror")

http://fi.wikipedia.org/wiki/Mahmood_Mamdani

Myös Somalia sai rakennesoputusohjelmat niskaansa, siitä enemmän Marko Kivistön blogissa, jossa keskustelua aiheesta ja josta sitaatti:

"Varsinkin loppupuolen Somalian kehitystä kuvaava slide-sarja antaa vahvan väitteen jonka mukaan oikeastaan Somalian kriisi olisi IMF:n synnyttämä ja näin ollen vaikkapa Suomen somaliväestö olisi täällä pitkälti IMF:n kurjan politiikan seurauksena."

http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/38173-globa...

Visitor (nimimerkki)

Tähän voisi laittaa vielä ikäänkuin huumoriksi jo vanhemman jutun ;-)

"Kapitalisimi yhdistää Kataista ja Mugabea

Suomessahan ollaan hiljalleen uudistelemassa oikeistohallituksen toimesta omistuksia (ne myydään) ja yksityistämässä lähes kaikki palvelut, Zimbabwessa samat uudistukset tehtiin jo 80-luvun lopulla, valtionyhtiöt myytiin ja kaikki mahdollinen yksityistettiin, myöhemmin julkiset terveyspalvelut ajettiin alas ja suurin osa julkisista terveysasemista suljettiin, nyt siellä sitten pitäisi olla vähintään fantastista…"

http://www.uusisuomi.fi/raha/92653-suomi-kovalle-k...

Visitor (nimimerkki)

Vielä jatkaen, Ottawan yliopiston taloustieteen professori Michel Chossudovsky kritisoi melko rajusti tätä edellä mainittua toimintaa jo vuosia sitten:

"Chossudovskyn mukaan globalisaatio etenee – hurskaista puheista huolimatta – läntisten teollisuusmaiden sanelupolitiikan tahdissa. Hänen tähtäimessään ovat erityisesti niin kutsutut Bretton Woods-instituutiot IMF ja maailmanpankki.

Chossudovskyn mielestä talousuudistuksissa on kyse pikemminkin kehitysmaiden kansantalouksien tuhoamisesta. Niiltä vaadittujen rakennesopeutusohjelmien ei ole edes tarkoitus luoda terveitä markkinatalouksia, vaan lännestä riippuvaisia, velkapakkopaitaisia yhteiskuntia ..."

http://yliopistolehti.helsinki.fi/2002_04/kulttuur...

Silurus (nimimerkki)

Kvantiteettiteoria on vanhempi ajatus, kuin Fisherin yhtälö, joka puolestaan on tautologia.

Rahan ylitarjonta ei ensimmäiseksi johda hintojen nousuun, vaan tuottajien kilpailuun bisnesmahdollisuuksista, koska rahan tarjonta ei koske kuluttajia, vaan investoijia. Ensimmäisenä nousevat sijoitusinstrumenttien hinnat, seuraavaksi investointiin tarvittavan työvoiman ja materiaalien hinta -- koska investointeja on tehty lonkalta heitettynä inflaatioprosentin verran liikaa (projisoituna useille vuosille). Työmarkkinoilla on tarjota 100000 miestyövuotta, mutta jotta bisnesmahdollisuudet toteutuisivat ja ne tuottaisivat voittoa esimerkiksi 10 vuoden aikana, työmarkkinoiden pitäisi tarjota 200000 miestyövuotta. Näiden resurssien haaliminen propagoituu koko talouden läpi nostaen hintoja.

Toinen tekijä, joka kompensoi inflaation näyttäytymistä, on tuotannon kasvu itse: ilman rahakannan kasvua tuotannon kasvu näyttäytyisi kuten deflaation oletaan näkyvän; ts. pienentävän hintoja. Nollainflaatiotavoitekin merkitsisi varastamista säästäjiltä, koska hinnat putoavat tuotantotekniikan kehittyessä.

HeroOfTheDay (nimimerkki)

Ehdotelmia mainoskampanjoiksi.

Jos rahaa painetaan kaikille Satatuhatta:

Liian vähän, kuka oikeasti välittää homeisesta 20 neliön yksiöstä Helsingin keskustassa.

Miljoona:

Miljonäärivaimot kilisyttelemässä shampanjaa

Miljardi:

Soros kuka meistä ei haluaisi olla superrikas?

Biljoona:

Ei kannata ainoat mieleentulevat ovat Saksan uunit joita lämmitettiin tuoreilla seteleillä.

Silurus (nimimerkki)

Pankkeja on tarpeetonta syyttää inflaation alkuunpanijana, koska luottolaajennus (credit expansion) on matemaattisesti neutraali ilmiö: talletettu raha vain lainataan uudelleen eteenpäin. Tässä ketjussa A on ensin omistanut rahan, joka on lainannut sen B:lle, joka on lainannut sen C:lle, jne. ad infinitum. Ketjun summa on se, että velat kumoutuvat ja taloudessa pyörii vain yksi raha, siis se, jonka A on omistanut. Voidaan väittää, että taloudessa ei koskaan ollutkaan enempää rahaa, kuin A:n omistama; luotonlaajennus vain mahdollisti loputtoman määrän sarjallistettuja transaktioita.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Jotenkin minusta vähän tuntuu, että Silurusta ja Heroa ei tulla koskaan käännyttämään TD:n kannattajiksi...

Sareiv (nimimerkki)

yllä joku nero kirjoittaa: "talletettu raha vain lainataan uudelleen eteenpäin. "

*Tässä kohtaa kuuluu epäuskoinen huoneen täyttävä naurunremahdus*

Vieläkö 2010-luvulla on ihmisiä, jotka kuvittelevat liikepankin taseen nousevan 150 miljardiin 50 miljardista yhdessä vuodessa, kuluttajien talletuksia eteenpäin lainailemalla?

Näköjään, vielä.

UNESCO on selvästi onnistunut (tyhmentämisessään) paljon paremmin kuin kukaan olisi voinut kuvitella. PISA jyrää!

Heikki Kosalainen

Mitä paremmin ymmärtää kaikki nämä asiat, sitä paremmin niitä voi hyödyntää sijoitustoiminnassa.

K Veikko

"Pankeilla ei ole minkäänlaista velvollisuutta huolehtia siitä, että niiden luoma raha toisi uutta tuotantoa talouteen"

Ei olekaan. Sen sijaan pankeilla on velvollisuus huolehtia siitä, että niiden luoman rahan vakuutena on jokin vähintään yhtä suuri varallisuusarvo.

    Rahan arvo.

Ehdottamassasi mallissa, jossa valtio luo rahaa tyhjästä, ei rahalla ole mitään "rahan arvoista" vastinetta. Tästä vastineesta syntyy rahan arvo.

Myönnetäänkö tuossa uudessa mallissa asuntolainoja ollenkaan, vai annetaanko asunnon ostajalle valtion setelipainosta rahat asuntoon. Vai tehdäänkö kauppaa vain "käteisellä".

Sareiv (nimimerkki)

Veikko Kukkonen: "että niiden luoman rahan vakuutena on jokin vähintään yhtä suuri varallisuusarvo. "

Pankkimafian tapauksessa heidän tyhjästä luomansa uuden rahan vakuutena on se talo, jonka sinä omin käsin rakennat.

Valtion omistaman pankin luoman uuden rahan vakuutena voi aivan samalla tavalla olla se talo, jonka sinä omin käsin rakennat.

Jos jokainen yrittäjä voisi multiplikoida pääomansa kuten pankit, ei kenenkään yrittäjän tarvitsisi tuottaa mitään tai innovoida uutta.

Siksi pankkitoiminta ei ole oikeaa yritystoimintaa, vaan se on parasitismia, eräänlainen loisolemisen muoto. Siksi se toiminta kuluu yksinoikeudella VALTIOLLE. Eli siis kupattavana olevien yhteisöllä.

Näin koko yhteisö alkaa hyötymään tuosta kuppaamisesta.

K Veikko

"Valtion omistaman pankin luoman uuden rahan vakuutena voi aivan samalla tavalla olla se talo, jonka sinä omin käsin rakennat."

Kommenttisi on valaiseva saireV.

Olin tähän asti ja täysin perusteettomasti ajatellut, että talousdemokraattisessa valtiossa olisi yksityinen omistusoikeus.

    Eihän näin kukaan ole missään edes väittänytkään!

Tältä pohjalta monet asiat loksahtavat kohdalleen.

Sitä helposti fakkiutuu omiin ajatusmalleihinsa ja tekee perusteettomia oletuksia.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

"Rahan tarjonta on selvästikin taloutta rajoittava tekijä, minkä voi todeta siitä säännönmukaisuudesta, millä rahan tarjonnan lisääminen johtaa työllisyyden ja tuotannon lisääntymiseen."

Tuota, minusta ainakin tuon kuvaajan (kuvio 2) perusteella säännönmukaisuus on pikemminkin toisin päin. Silmämääräisesti arvioiden näyttäisi siltä, että rahan tarjonta seuraa työllisyyttä eikä päinvastoin. Työllisyyden (sininen käyrä) muutokset tapahtuvat usealla aikajaksolla ennen rahan tarjonnan (punainen käyrä) muutoksia. Monesti käyrät ovat täsmälleen päällekäin, mutta esimerkiksi 1961 työllisyys lähti ensin nousuun, ja rahan tarjonta seurasi hieman perässä.

Välillä 1965 - 1970 ei yhteyttä näyttäisi olevan lainkaan, ja 1970 - 1975 käyrät ovat lähes täsmälleen päällekäin, kunnes vuoden 1961 ilmiö toistuu vuonna 1975. Työllisyys kääntyi kasvuun 1975 loppupuolella, ja rahan määrä seuraa perässä vajaata vuotta myöhemmin. 1978 - 1980 tilanne on toisin päin, rahan määrä vähenee ensin, ja työllisyys kääntyy laskuun vasta n. 1,5 vuotta myöhemmin. 1985 jälkeen korrelaatio vaikuttaa vähäisemmältä, mutta silloinkin työttömyyden trendi lähti nousuun n. vuoden 1991 loppupuolella ja rahan määrän trendi seurasi perässä ehkä joskus vuoden 1992 keskivaiheilla. 2006 - 2010 työllisyyden trendi oli jo selvästi laskeva kun rahan määrän trendi vaikutti vielä nousevalta, joskin siinä oli paljon enemmän varianssia. Selkeästi rahan määrän trendi lähti laskuun vasta jossakin vuoden 2008 paikkeilla ja trendien kääntyminen takaisin nouseviksi tapahtui suunnilleen samaan aikaan eli vuoden 2009 lopulla.

Käyttäjän rahanvalhe kuva
Ville Iivarinen

Voin tässä siteerata nämä käppyrät piirtänyttä Keeniä, näin hän kirjoittaa selitykseksi kuviin:

"Furthermore, debt is the leading factor in this process. Though the correlation between changes in real GDP and changes in employment are higher than those for the acceleration in debt and changes in employment, the “credit impulse” leads changes in employment while GDP slightly lags changes in employment: credit, which is ignored by conventional “neoclassical” economics, is in the driving seat."

Mutta tuskinpa sekään sinua vakuuttaa.

Käyttäjän janikorhonen kuva
Jani Korhonen

Ei vakuuta ei, koska korrelaatio ei ole sama asia kuin kausaliteetti. Keen vetoaa nimenomaan korrelaatioon, ja olettaa, että työttömyys seuraa velasta, mutta kuvioiden perusteella vaikuttaisi olevan päinvastoin: työllisyys muuttuu ensin, ja rahan määrä seuraa pienellä viiveellä perässä.

Sareiv (nimimerkki)

Työttömyys Amerikan siirtokunnissa räjähti käsiin vuodesa, kun siirtokuntien itse liikkeelle laskema paperiraha kiellettiin Englannin keskuspankin mahtikäskyllä.

Kyllä tosimaailma on osoittanut asian historian saatossa moneen eri otteeseen, että työttömyys seuraa hyvin nopeasti rahan liikkeelle laskun tyrehtymisen jälkeen.

Uuden rahan luomat investoinnit puolestaan lähes aina työllistävät - reaalimaailmassa.

Jätetään käyrät IPCC:lle.

UusiMarkka (1:1 suhteessa euroon) (nimimerkki)

Tämä oli hyvä kirjoitus. Kiitos Ville Iivarinen!

farmari87

Tuosta kvantiteorian kritisoinnista vielä sen verran, että eikös kvanttiteoria ole siinä oikeassa, ettei rahalla itsessää ole suoranaista arvoa, vaan reaaliarvo muodostuu nimenomaan rahankiertonopeuden ja toimeliasiuuden määrän korreloinnista, jonka edellytyksenä luodaan esimerkiksi lisää työpaikkoja (mitä kansantalouden kokonaistuotannon kasvu ilmentää) Täten kvanttiteorian väite siitä, että rahavarannon tuplaus tuplaa hintatason muttei vaikuta mitenkään tavaroiden ja palveluiden reaaliseen kokonaistuotantoon, reaalikorkoihin tai työttömyyteen pitää paikkansa? Kukaan ei kuitenkaan väitä sitä, etteikö rahan (vaihtoarvona) ja työttömyyden välillä olisi yhteyttä, mutta eikös se kausaliteetti vasemmalta oikealle nimenomaan tätä tarkoita.

Toinen asia on, että velkaa on aina enemmän kuin rahaa (korot tottakai), mutta velaksiottohan on kausaliteetti(esim suomen valtion) rahavarannon vähenemisestä, jolloin velaksiotto on kansantalouden yksi keinoista elvyttää/investoida. Eli raha syntyy velasta, mutta velka myös syntyy rahavarannon hupenemisesta. Rahanvarannon hupeneminen on seurausta esimerkiksi tuotannon ja viennin hiipumisesta,jolloin tuotannontekijäkustannukset ovat x aikaa suuremmat kuin siitä saatava tuotto

farmari87

Niin ja vielä, kun sanoit, että "Eli tämän teorian mukaan kokemamme jatkuva inflaatio johtuisi siitä, että rahan määrä kasvaa koko ajan enemmän kuin taloudellisen toimelijaisuuden määrä, ”too much money chasing too few goods”, eli meillä on liikaa rahaa ja liian vähän tavaraa." Niin se mielestäni niin, että rahan kiertonopeus ja taloudellisen toimeliaisuuden määrä ei korreloi, jota voi selittää mm. säästämisellä, jolloin on olemassa rahaa, muttei sitä kuluteta, jolloin se vaikuttaa hintatasoon. Totta puhuakseni en ymmärrä, mitä tarkoitit ironisesti sanoessasi, että meillä on muka liian vähä tavaraa, johon artikkelin keihäänkärkikin muodostuu

Toimituksen poiminnat